tiistai 25. helmikuuta 2020

Hoitoja julkisella?

Havahduin äskettäin siihen totuutena, että lapsettomuushoidot julkisessa sairaanhoidossa ovat avoinna meidänkin perheelle. Syksyllä 2019 yliopistolliset sairaalat ovat käynnistäneet hoidot luovutetuilla sukusoluilla sitä mukaa kun sukusolupankkeja on saatu perustettua. Samalla hoidot ovat avautuneet myös käytännössä itsellisille naisille ja naispareille.

Miksi tämä sitten mietityttää nyt? Haluamme toisen lapsen! Ulpulla on kunnon vaaleanpunainen vauvakuume. Minä olen suunnilleen palautunut vauvavuoden (ja yli) valvomisista, ja toimivilla aivoilla päässyt miettimään asiaa. Ja kyllä, haluaisin meidän Touholle sisaruksen. Kuumeilen uutta raskautta ja synnytystä, vaikka ei olla vielä edes puhuttu siitä, kumpi tulevan lapsen synnyttäisi.

En mitenkään koe olevani valmis vauva-arkeen vielä ainakaan yli vuoteen. En halua perheeseen kahta vaippapyllyä tai kärrätä tuplarattaita. Arvostan helppoutta ja vapautta, jonka suo vain yksi suuritarpeisessa iässä oleva.

Olen kuitenkin suunnittelijoista suurin. Nyt on selvää, että molemmilla on toive toisesta lapsesta. Voidaan siis lyödä faktat tiskiin. Hoidot julkisella puolella houkuttavat, koska rahaa ei koskaan ole liikaa. Tosiasia on, että asiat julkisella puolella etenevät hitaasti.
Vaihe 1) lähete perusterveydenhuollosta vie sen aikaa, että kiireettömiä lääkäriaikoja on tarjolla. Työterveys on onneksi toimiva, joten luottaisin tämän hoituvan kuukaudessa.
Vaihe 2) ensikäynti lapsettomuuspolilla tulee takuun mukaan kolmen kuukauden sisällä lähetteen käsittelemisestä. Kiireetön lähete tulee käsitellä kolmessa viikossa.
Vaihe 3) hoitojen aloittaminen lyhimmillään tarkoittaa hoitopäätöksen tekemistä heti ensikäynnin jälkeen. Hoitotakuun mukaan hoidot on aloitettava 6kk kuluessa. Luovutetuista sukusoluista on kuitenkin pulaa, joten hoitojen aloittamista voi joutua odottamaan pidempään.
Vaiheessa 4) toivotaan tähtien olevan oikeassa asennossa ja raskautumisen tapahtuvan pian.
Vaiheessa 5) toinen meistä kasvattelee tulevaa beibiä n. 9kk.

Tämä yhteenlasku kertoo minulle, että realistisesti meillä on toinen lapsi aikaisintaan reilun 1,5 vuoden kuluttua siitä, kun sanomme, että NYT pyöräytetään prosessi käyntiin.

Touhomme on 1 vuoden ja 7 kuukauden ikäinen. On siis mahdollista, että vuoden sisään sanomme "nyt".

Mielelläni kuulisin kokemuksia julkisen puolen hoidoista ja odotusajoista! Jätä kommentti. 🙂

tiistai 12. marraskuuta 2019

Tautinen mutsi

Kesäkuussa alkoi Touhon päiväkotiura. Muiden kertomasta tiedettiin varautua, että infektiotauteja on luvassa. Yllätys yllätys, minä olen ollut meillä sairaana eniten. Keskimäärin kerran kuussa tulee tauti, joka nostaa kuumeen. Pari mahatautia, angiina ja lukuisia virusflunssia on plakkarissa. Olen todella väsynyt ja yleisvointi on vetämätön koko ajan. Kävin lääkärissä, ja otettiin labroja. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Reilun vuoden ajalta kertynyt univaje lie laskenut vastustuskykyä, ja päiväkodissa on ihan koko kimara tarttuvia tauteja tarjolla.

Onneksi Touho ei ole sairastanut yhtä paljon, ehkä jopa vähemmän kuin tuon ikäiset yleensä. Mitään vakavampia tauteja ei hänellä ole ollut. Kerran jouduttiin hakemaan tipat silmätulehdukseen lääkäriltä, mutta muuten hän on pärjännyt kotihoidolla.

Tämä vuonna olen innokkaampi kuin koskaan ottamaan influenssarokotteen.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Yöimetys -loppu.

Yöimetyksen lopetusta valmisteltiin siis arkiviikko. Puhuin Touholle asiasta, ja öisin imetin vain lyhyesti nojatuolissa.

Läjhtötilanteessa imetys takasi yöunien jatkumisen tyypillisesti klo 02, 04 ja joskus kuuden maissa toivoen, että nukuttaisiin vielä pieni hetki. Lisäksi Touho saattoi herätä myös iltayöstä, jolloin saattoi riittää pikainen pistäytyminen ja tutin tarjoaminen.

Maidoton yö numero 1

Koitti perjantai-ilta. Sanoin Touholle ja Ulpulle heipat ja lähdin töihin. Touho söi puurot. Iltahommat tehtiin perinteiseen tapaan, ja Ulpu peitteli Touhon omaan sänkyyn unille. Touhis nukahti totutusti hyvin itsekseen klo 19.30. Siitä se alkoi.

 *22-23 maissa kuuluu kaksi kertaa huutelua ja Ulpu käy antamassa tutin suuhun. Unet jatkuvat.
*klo 01 Touho huutaa. Touho tahtoo maitoa. Ulpu pistäytyy huoneessa ja toivottaa hyvää yötä. Touho raivoaa ja pääsee syliin. Sylissä raivo yltyy infernaaliseksi rääkymiseksi ja potkimiseksi. 5 minuutin jälkeen Ulpu laskee huutavan raivopään takaisin sänkyyn. Pari pistäytymistä myöhemmin Touho on nukahtanut. Ja herää taas. Ja rauhoittuu. Ja huutaa taas. Ulpu pistäytyy huoneessa vielä muutaman kerran huudon yllyttyä. Välillä Touho raihoittuu itse.
*klo 02.15 Touho nukkuu rauhallisesti
*05.30 tulen töistä hiljaiseen kotiin. Syön ja pesen hampaat. Touho herää. Ulpu käy tarjoamassa tuttia, jonka Touho työntää pois. "Nyt on yö. Hyvää yötä." Minuutin-kahden päästä on taas hiljaista.
*07.30 herää iloinen lapsi. Lapsi ei ole iloinen, kun ei saa heti tissiä.

Maidoton yö numero 2

Touho menee nukkumaan tavalliseen tapaan puoli kahdeksan aikaan. Joskus aamuyöllä kuuluu itkua, joka ei rauhoitu itsekseen. Ulpu käy toivottamassa hyvää yötä. Parin minuutin päästä kaikki nukkuvat taas. Aamulla herätään seitsemän aikaan.

Siinäpä se

Viikkoa myöhemmin kasassa on hyvin nukuttuja öitä. Touhon luona on käyty pistäytymässä kerran yössä tai ei kertaakaan. Oliko tämä oikeasti näin helppoa? Nyt sitten jossitellaan, olisiko yöimetys pitänyt lopettaa aiemmin. Vai olikohan tämä ehkä juuri siksi niin helppoa, että aika oli oikea.

torstai 12. syyskuuta 2019

Tissituska

Tänä viikonloppuna on kova paikka edessä. Touhotin lopettaa yötankkailut tissillä. Olisin ollut jo täysin valmis lopettamaan yöimetyksen kesällä 1v-syntymäpäivän tienoilla, mutta ei raaskittu silloin touhuun ryhtyä. Nyt arki on vakiintunut. Touho on käynyt omassa päiväkodissa kuukauden ajan kesäpäivystyksen jälkeen, eikä suuria muutoksia ole näköpiirissä. Ollaan odotettu vapaata viikonloppua, että jaksettaisiin huudot. Tänä viikonloppuna on oikea hetki. Tämän viikon ajan olen öisin imettänyt vain nojatuolissa eikä Touho ole päässyt meidän viereen maitohetkelle. Olen pyrkinyt ottamaan lapsen rinnalta ja laskemaan omaan sänkyyn heti, kun imussa on pienikin tauko. Imetyksiä on ollut 2 tai 3 yössä. Vain harvoin Touho on rauhoittunut nukkumaan muuten kuin rinnan kautta, ja aina vain Ulpun rauhoittelemana. Jännittää, mitä tästä tulee.

Tehtiin aluksi suunnitelma, että lähtisin pakoon hotelliin tisseineni ensimmäiseksi yöksi. Tuskin kuitenkaan saisin nukuttua rauhassa. Lopullinen ratkaisu onkin, että menen töihin yöksi klo 19-05. Mulla on onneksi paljon erilaisia työmahdollisuuksia, niin tämä tuntuu ihan hyvältä (ja ihan hirveältä) vaihtoehdolta. Varsinkin, kun saan rytmihäiriöitä valvotuista öistä enkä normaalisti tee yövuoroja lainkaan. Tässä kohtaa vain on varmaa etten kuitenkaan nuku pe-la yönä, joten otan sitten edes rahallista kompensaatiota kärsimyksestä. Sanoinko, että jännittää ihan tosi tosi paljon?


keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Äiti ja tissi

Ei olla koskaan osattu miettiä, millä nimillä haluttaisiin Touhon meitä kutsuvan. Mietittiin, että voitaisiin olla vain äitejä. Onhan meillä etunimet, mikäli äitiä täytyy tarkentaa lisämäärein. Pari viime päivää olen miettinyt asiaa uudelleen. Touhotin on sanonut ensimmäiset sanansa. Hän kutsuu Ulpua selvästi äidiksi, ja se on maailman suloisinta. Minä taas en ole vielä saanut kokea tuota onnellista "äithi" huokausta osakseni.

Mut hei, mä olen "tizzzi".

Miten teillä kutsutaan vanhempia? Päätittekö kutsumanimet etukäteen ja käytitte niitä alusta asti?

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Vauhtiveikkonen

Touho täyttää tällä viikolla 9 kuukautta. Hän on todella vauhdikas, suorastaan villi. Motorinen kehitys on ollut huimaa. Viimeisen kuukauden Touhotin on noussut pystyyn ja muksahdellut nurin monta kertaa päivässä. Nyt seisoo jo hetken ilman tukea, mutta kolhuja tulee päivittäin. Touhotin vaatii myös jatkuvaa huomiota ja ehtii kaikkialle. Nukkuminen on hankalaa. Touho heräilee usein. Omaan huoneeseen siirtäminen vähän rauhoitti öitä. Touhua valitettavasti on yölläkin. Sängystä löytyy valittava touhottaja puoliunessa useamman kerran yössä. 1-2 kertaa kaipaa maitoa yön aikana. Touho on kova syömään ja ruokailee itse, paitsi iltapuuron saa syötettynä, vaikka olisi eri mieltä.

Touho on vauhdikas ja vitsikäs tyyppi. Hänellä on jo omia juttuja, joilla yrittää hauskuuttaa äitejä. Touho on sosiaalinen ja hakee kontaktia puistossa isompiin lapsiin. Kevätkelit on olleet pelastus mun jaksamiselleni, koska puistossa Touholle riittää tekemistä ja hän on tyytyväinen. Hän konttailee, tutkii hiekkaa, kiipeilee leikkitelineitä vasten, vaatii kävelytystä ja hihkuu toisille lapsille.

Ihan pian lähden töihin. Touho ja Ulpu jäävät kuukaudeksi kotiin. Sen jälkeen tulee suuri muutos, kun Touho menee hoitoon. Päiväkotipaikkaa olemme hakeneet vajaa 11 kuukautiselle Touhottimelle. Jännittää, mistä paikka saadaan, koska kaupungissa on todella huonosti päivähoitopaikkoja.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Puolivuotias

Meillä asuu puolivuotias Touho. Touho on kehittynyt motorisesti huisin nopeasti ja pyörii jo joka suuntaan lattialla, peruuttaa ja vaivoin ryömii pienen matkan eteenpäinkin. 5kk neuvolassa saatiin "istutuslupa" eli terveydenhoitajankin mielestä Touho istuu kyllin tukevasti syöttötuoliin.

Syöttötuolissa Touho sormiruokailee äidinmaidon ollessa yhä ykkösravintoa. Jo hyvän aikaa pikkukaveri oli tavoitellut äitien ruokia, kunnes pari päivää ennen 5 kk ikää todettiin istumisasennon olevan suora ja koitettiin Touhoa syöttötuoliin istumaan. Ja siinä hän tönötti! Sylissä myös testailin asentoa pitämällä kiinni ainoastaan lantiosta, joilloin huomasin Touhon itse suoristavan asentonsa eikä selkäkään pyöristynyt. Ensimmäisiä sormiruokia olivat bataatti , parsakaali(hitti!) ja omena, joka tarjottiin maistelututista. Touhotin on todella innostunut syömisestä ja meinaa hermostua joka kerta, kun ei jaksa odottaa essun pukemista. Syöttämistä ollaan myös kokeiltu, mutta mielenkiinto säilyy noin kolmen lusikallisen ajan.

Nukkuminen ei mene ihan niin mallikkaasti... Touho nukahtaa omaan sänkyyn melko helposti otettuaan iltamaidot sohvalla. Viimeistään tunnin päästä kuuluu eka älinä makuuhuoneesta, ja alkuyön tyyppi heräilee tiheästi. Parin tunnin päästä mennään itsekin nukkumaan ja imetän vielä Touhoa. Läpi yön herätään noin kahden tunnin välein ja melkein joka kerta Touho tarvitsee maitoa. Ei tietenkään oikeasti tarvitse, vaan se on helpoin tie unien jatkamiseen. Muuten Touho nukkuu omassa sängyssään. Aamulla yleensä vähän ennen kuin Ulpu herää töihin jo levottomaksi käyvä vauva tulee vielä torkkumaan meidän sänkyyn. Ihan hassua, kuinka nukkuminen on mennyt tällaiseksi, kun ekat pari kuukautta nukuttiin vallan mainiosti.

Meillä on utelias ja iloinen pieni poikanen. Hän rakastaa syömisen lisäksi lattialla pyörimistä voimaillen sekä puupalikoita, mittalusikoita ja muovimukia. Touho on ihana ja höpsö.