maanantai 29. toukokuuta 2017

Alkoi jännittää

Ihan pian on ensimmäinen käynti klinikalle. Samalla kerralle varattiin lääkärikäynti ja psykologin aika. Mua jännittää! Vielä ei ole varmuutta, milloin oltaisiin valmiita tekemään ensimmäinen hoito, mutta pelkkä mahdollisuus siihen on kutkuttava. Kummaa, kun tällaista tunnetta ei ollut silloin kun koti-inseminaatioilla yritettiin. Ehkä se kliininen lisä tuo tämän jänityksen. Hui hoi, melkein pelottaa. On jotenkin sellainen pelko, että siellä tuomittaisiin epäkelvoksi vanhemmaksi. En edes tiedä, miksi. Olen kyllä lukenut, että muillakin on ollut samanlaisia pelkoja. Eihän vanhemmuustaitoja voi ennustaa ennen kuin on vanhempi. Ja siltikin jossain sisuksissa pieni ilkeä peikko sanoo, ettei kai nyt kukaan lääkäri halua olla osallinen tähän soppaan. Ja varmasti haluaa! Katsotaan käynnin jälkeen.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidit ja lapset

Mulla ei ole lasta, mutta äiti mulla on. Äiti, jonka vuoksi olen elänyt traumaattisen lapsuuden (eikä se lapsuuteen loppunut). Äiti, jonka puolesta yhä pelkään. Äiti, jonka olemassaolo ahdistaa ja yhtä paljon ahdistaa se, että äiti ei aina halua olla olemassa. Pelottaa, että äitinä tulen muistuttamaan omaa äitiäni yhtään millään tavalla. Pelottaa, ettei musta ikinä tule äitiä.

Tämä on ollut vaikea sunnuntai.

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Hyvä, että on lapsettomien päivä, jolloin tuodaan esiin se, mitä lapsettomuus on ja miltä se tuntuu. Koen kuitenkin aina äitienpäivää edeltävän päivän ajankohtana ärsyttävän provokatiivisena. Itse olen loputtoman katkera siitä, että mulla ei ole ihanaa äitiä, jolle viedä kukkia tai kakkua. Lisäksi koen katkeruutta siitä, että mulla ei ole lapsia ja monilla muilla on noin vain hups. Silti en pääse siitä ajatuksesta, että lapsettomien lauantain ajankohta olisi päätetty, jotta syyllistettäisiin täysin sydämin äitienpäivää juhlivia. Ikään kuin jonkun ajatuksen pitäisi sitä ihmisten riemua himmentää. Enää voitaisiin vain lisätä huomiseksi äidittömien maanantai, ettei kukaan vahingossakaan muistelisi huomenna mukavaa äidin tai lasten kanssa vietettyä juhlaa ilman pistoa sydämessään.

Katkeruuteni näkyy ja kuuluu tänään. Pahoitan ehkä jonkun mielen. Tänään kaikki ovat typeriä; lapsettomat ja lapselliset, äidit ja lapset ja äidittömät lapset. Tämä on ollut vaikea sunnuntai. 

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Tein sen sen tein

Varasin ajan ensikäynnille klinikalle. Tosin vasta kuukauden päähän eikä siitäkään ole varmuutta, että saan/saadaan työt järjestettyä hyvin. Ajattelin kuitenkin, että sitten kun inseminaatio klinikalla on ajankohtainen, niin siitä tulee säätämistä töihin sitten joka tapauksessa. Tällä ensikäynnillä taas ei ole samalla tavalla kiirettä eikä niin väliä, että päivä on juuri tietty, niin enpä nyt ala muokkaamaan työkalenteriani sen mukaan, kun ei pakko ole. Miten muuten, onko hyödyllistä varata ensikäynti lääkärille johonkin tiettyyn kohtaan kiertoa? Varasin sen nyt vähän ennen oletettua ovulaatiota, koska ajattelin, että siinä joka tapauksessa ultratessa nähtäisiin sitten toivottavasti hienosti munasoluja kasvatteleva munasarja. :D Te, joilla on kokemusta, onko tässä mitään järkeä vai olisiko joku muu ajankohta ollut hyödyllinen tai muuten perusteltu?