Jopas on vaikeaa

Vaikeaa on. Nimittäin saada edes inseminaation ajoitus kohdalleen. Jostain syystä tästä tuli toinen pitkä kierto, 33 päivää. Tänään eletään siis kiertopäivää YKSI. Inseminaation jälkeen pelkäsin, että yritys saattoi jäädä liian myöhäiseksi, sillä clear bluen hymynaamasta oli jo yli 36 tuntia. Nyt lähes 20 päivää myöhemmin tiedän sanoa, että ei se ainakaan liian myöhään tullut. Liian aikaisin kylläkin!

Nyt lupaan itselleni, että tässä kierrossa pissin tikkuun kiivaammin kuin koskaan. Jospa saisi jonkun selvyyden munasarjojen toiminnasta. Enkä koskaan enää usko että kalliimpi on parempi. Maksoi maltaita, eli aika monta olutta olisi sillä rahalla nauttinut, jonka käytin cb:n kahta hormonia mittaavaan ovulaatiotestiin. Ei muuten välkytellyt korkeaa estrogeeniä ennen pysyvää naamaa tässä kierrossa. Olikohan siinä jotain vikaa muutenkin, vai onkohan vika omassa kropassa?

Noh, päästiinpä tekemään ensimmäinen raskaustesti pari päivää sitten! Ulpu oli kovin hiljainen ennen toimitusta. Jälkeenpäin sanoi, että oli ollut aivan varma, että testissä tulisi näkymään jotain. Minä en uskonut, että näkyisi. Kerroin Ulpulle jo aiemmin, etten usko olevani raskaana. Tietäisin, jos olisin. Joku tuntuisi erilaiselta. Ulpun mielestä tämä on jotenkin huvittava ajatus. Vaadin kuulemma kovin paljon jo nyt tulevalta lapseltamme. Kuulemma kohtuutonta odottaa pienen solumöykyn viestivän olemassaolostaan.

Lesbo-tjot

Ensimmäistä kertaa elellään niitä kuuluisia piinaviikkoja. Puolessa välissä tarkalleen, eli nyt on ovulaatiosta seitsemäs päivä.

Ensimmäistä kertaa vasta nyt siksi, että edellisen yrityskierron loppumista odotellessa ei juuri jännittänyt. Mahdollisuudet raskauden alkamiseen olivat todella pienet. Niin kuin aiemmin kirjoitin, edellisestä kierrosta tuli piiiiiitkä. Pidempi kuin yksikään ylös kirjaamani kierto koskaan. Toista inseminaatiota emme saaneet järjestymään, kun yllätys positiivinen ilmestyi ovulaatiotestiin. Lapsiajatukset siirtyivät sitä myötä jo tähän seuraavaan kiertoon. Ehkä pienoinen toive itsellä eli takaraivossa, että joku siittiö olisikin sinnitellyt viitisen vuorokautta, vaikka harvinaistahan se olisi. Harjoittelin myös kovasti kuulostelemaan kehoni merkkejä tuossa vaiheessa kiertoa. 

Tämän viikon aikana olen onnistunut ihmeellisen hyvin pitämään pääni kylmänä. En siis vielä ole kuvitellut raskausoireita itselleni! Hyvä minä. Tällä kertaa ovulaatiotesti näytti plussaa jo kiertopäivän 13 aamuna. Viikkoa aiemmin kuin viimeksi. Jopas. Minähän kuvittelin kiertoni olevan melko säännöllinen. Inseminaatio tehtiin seuraavan päivän iltana. On siis mahdollista, että inseminaatio oli tällä kertaa liian myöhään. 

Inseminaatio tapahtui tällä kertaa meillä kotona. Tilanteena se oli kummallinen. Ulpu sai kunnian siementää ja itse vaan nauroin tilanteelle, joka oli ainutkertainen tähänastisessa elämässäni. Jäi hyvä mieli! Kyllä tästä soppa syntyy. Hyypiösoppa sisuksiini.

Asumme eri kaupungissa kuin sukusolujen lahjoittaja, ja molemmat elävät melko kiireistä ja sitovaa elämää tahoillaan. Meistä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta tyytyä yhteen inseminaatioon per kierto. Tällä tavalla prosessi pysyy jotenkin rennompana kaikille. Ainakin itse voin sanoa, että mieli pysyy parempana, kun emme velvoita luovuttajaa tämän enempää sumplimaan omaa elämäänsä meidän mukaan. Nauroinkin Ulpulle, että meillä toteutuu tällainen naisparien tjot-versio. TJOT on vauvapalstakieltä ja tarkoittaa "tulee jos on tullakseen".

Nyt jännätään.