Eka kerta, nimittäin klinikalla. Käytiin samalla kerralla lääkärin luona ja psykologilla lahjasoluneuvonnassa. Lääkärillää todettiin, että päällisin puolin kaikki näyttää oikein hyvältä. Normaalin muotoinen kohtu, aktiivisen näköinen munasarja, ja toisessa munasarjassa pullisteli n. 2 sentin munarakkula eli juuri muuta siitä puolesta ei nähty. Myöhemmin samana päivänä uskon tunteneeni ovulaation, kuten useimmiten tunnenkin. Kierto on hieman epäsäännöllinen, mutta tulee aina normaalin rajoissa ja ovulaation olen aina saanut testeillä kiinni. Selvää siis on, että inseminaatiolla lähdetään yrittämään ja luonnolliseen kiertoon. Odottelemaan joudutaan yritystä elokuun lopulle, sillä nyt tulisi liian kiire heti seuraavaan kiertoon ja sitten on klinikan kesätauko. Lisäksi luonnolliseen kiertoon inseminaatiota tehtäessä voi kiertoja menna ohi, jos ovulaatio ajoittuu viikonloppuun. Eipä se haittaa, mieli on oikein rauhallinen kun on etenemissuunnitelma. Nyt on sitten hyvää aikaa käydä verikokeissa ja papa-kokeessa. Lähimmässä labrassa ajattelin molemmissa käydä. Verikoelähetteessä oli kilpirauhasarvot ja AMH, joka kertoo munasarjojen tilanteesta. Papa-koe oli lähinnä suositus, mutta haluan siinä käydä. Vähän suututtaa, että omassa kunnassa papa-seulonnat tehdään ensimmäisen kerran 30-vuotiaana, kun toisissa kunnissa kutsutaan seulassa jo 25-vuotiaat. Itse jään siihen väliin ikäni puolesta. Klinikalla papa maksaisi 40 euroa, ilman lähetettä lähimmässä laboratoriossa 39 euroa. Voisin tietysti varata ajan omalääkärille ja pyytää lähetteen, niin säästäisin n. 20 euroa tk-käyntimaksun jälkeen. En jaksa. Varasin lähilabraan ajan.
Psykologilla käynti oli todella hyvä kokemus ja auttoi meitä pariskuntana kommunikoimaan paremmin lapsen hankkimiseen liittyvistä toiveista ja peloista. Itse lahjasoluneuvontaa oli puolentoista tunnin käynnistä maksimissaan 15 minuuttia. Minusta oli todella hienoa, että psykologikäynnillä voitiin keskittyä siihen, mikä meille on tärkeintä ja auttaa meitä, eikä menty sitä neuvontasettiä vakiokaavalla. Kuitenkin naisparina on se etu, ettei ole lähtökohtaisesti mahdollistakaan salata lapselta tai lähipiiriltä lapsen geenien alkuperää. Tällaiseen keskusteluun ei siis tarvinnut sen syvemmin lähteä. Psykologi kertoi, että luovuttajat käyvät läpi terveyskyselyn ja keskustelun psykologin kanssa. Keskustelussa varmistutaan mm. siitä että lahjoittajat tietävät mahdollisten sukusoluista syntyneiden lasten voivan ottaa yhteyttä 18-vuotta täytettyään. Psykologin mukaan luovuttajat ovat valmiita vastaamaan mahdollisiin lapsen kysymyksiin alkuperästään, mikäli niitä aikanaan nousee. Minulle tämä kuulostaa tärkeältä, koska uskon että haluaisin tietää geneettisestä taustastani jotain, jos olisin itse saanut alkuni lahjoitetuilla sukusoluilla, ja sukusolujen lahjoittaja olisi mahdollista selvittää. Kotimaista luovuttajaa ollaan ajateltu tämänkin takia, että lapsella on parempi mahdollisuus selvittää joskus luovuttaja niin halutessaan. Kotimaisia soluja on kuulemma myös hyvin saatavilla tällä hetkellä.
Hyvillä mielin palataan elokuussa klinikalle ja päästään etenemään. Sitä ennen on ihana kesä edessä! Rakastan aurinkoa. Rakastan mun työtä. Rakastan Ulpua. Rakastan kaikkia kivoja blogityyppejä, jotka jakavat omaa matkaansa lapsiprojektissa.
