joulujännää

Negatiivinen testi, tänään on 17 dpo. Menkkoja ei näy. Toissapäivänä oli tuntemuksia, että menkat olisi tuloillaan, mutta ei. Odotin niitä alkaviksi 15-16 dpo aikaisempien kiertojen perusteella. Olisin halunnut odottaa vielä huomiseen testaamisen kanssa, silloin menkat olisi 2 päivää myöhässä. Tänään lähdetään joulureissukiertueelle, niin ajateltiin, että parempi hoitaa testin teko ennen lähtöä. Aiemman negan testasin jo 12 dpo, ja silloin päätin vain odotella kuukautisia. Ulpu on myös sitä kastia, että odottaa mieluummin menkkojen saapumista tai saapumatta jäämistä. Eiköhän menkat sieltä puske tän päivän aikana.

edit. jouluaattona 18 dpo tuli joulupukki ja menkat iltapäivän puolella

Malttia piinapäiviin

Nyt on kulunut noin  viikko ovulaatiosta. Kävin tänään ottamassa kaksi rokotusta ammattini puolesta. Ajankohta rokotuksille on mitä loistavin, täytyy sanoa. En voi lietsoa itseäni turhaan toivoon liian helposti, kun moni mahdollinen raskausoire voi olla myös rokotusreaktio. Lämmön nousu, väsymys, heikotus, kaikki flunssaoireet...Ette minua hetkauta!

Sori, seuraa kakkajuttuja. Eilen aamulla aivan liian aikaisin heräsin kamalaan mahakipuun. Se tuntui alavatsalla, ja muistutti menkkakipuja, paitsi tuntui että kipua oli koko lantion täydeltä, kun menkkakrampit mulla tuntuu yleensä ihan kohdun seudulla tai joskus selän puolella  Kipu kesti yli tunnin, ja olin varma, että jotain raskautumiseen liittyvää tapahtuu. Jossain vaiheessa nukahdin uudelleen vielä hetkeksi, ja herätessäni kipu oli poissa. Tein aamutouhujani tavalliseen tapaan. Menin vessaan, ja aivan varoittamatta vastassa oli järkyttävä vesiripuli. Ja parin tunnin päästä uusinta. Fiilis lannistui aika pahasti, kun tajusin, että taisi mahakivun syynä olla jonkin aivan muu kuin tuleva perheenjäsen... Tai siis, voisihan tuokin episodi liittyä alkavaan raskauteen, mutta yritän olla innostumatta. Kerronpa silti, että maha on ollut oudon tuntuinen tuosta aamusta lähtien. Oikeastaan jo vähän sitä ennen. "Ilmava" olo on ollut myös... kröhöm.

En jaksa odottaa! Tosi ristiriitaista, kun muuten nautin joulunalusajasta todella paljon. Kotona on kaikkea ihanaa pikkupuuhaa, enkä toivoisi tämän ajan olevan ohi liian nopeasti.

Napakymppi kierroksella 4

Tässä ollaan taas! Neljäs yritys käynnissä.

Aiemmasta uhostani huolimatta Ulpu ei päässyt vauvantekoon mukaan. Pidin parhaani mukaan Ulpun menossa mukana kuvaviestein. Onneksi hänellä oli myös mukava syy olla muualla ystäviensä seurassa, joten toivon ettei tilanne ollut hänelle rankka. Vaikka kyllä me molemmat olisimme mieluummin olleet yhdessä inseminaatioreissulla. Täytyy sanoa, että itse toimitus on ollut mukavampi niillä kerroilla kun olen voinut vaan ottaa rennosti ja antaa toisen hoitaa värkkäilyt. ;) Toisaalta, parempi on, että tämä projekti ei ole koko elämä, ja muutakin voi suunnitella. Etenkin kun kuukautiskierrot on nyt olleet arvaamattomia pituudeltaan.

Inseminaatio on siis tehty eilen, ja tänään ovulaatiotesti näyttää plussaa. Ajoitus osui kerrankin juuri napakymppiin. Jes! Mulla on muutenkin tästä kierrosta toiveikas olo. Hassua, jännittää jotenkin erityisen paljon. Tuntuu, että tämä yritys olisi tullut jotenkin erityisen nopeasti, vaikkei elämässä ole ollut mitään erityistä meneillään. Jaa. Kai se normaali 29 päivän kierto vaan hujahtaa hetkessä.

Iiks, miten jännää. Ennen joulua tiedetään jo, miten käy. Nyt Pukkeli-ukkeli pliis!

Odotetaan joulua, jos jotain.

Meillä ei odoteta. Paitsi yrityskierron nro 4 ovulaatiota. Menkat alkoi nyt ma-ti välisenä yönä. Sunnuntaina testattiin negatiivinen tulos, kun olin muka ollut tuntevinani joitain oireita.

Ulpu on myös alkanut bongailemaan oireita mun puolesta. Eräskin aamu sain kamalan hikoilukohtauksen aamukahvin juotuani, niin johan oli Ulpu arvuuttelemassa, että mitäpä jos nyt olenkin raskaana. Tai kun ruoka ei maistu. Tai kun kärsin aamuyön unettomuudesta. Olihan näitä asioita, jotka ajoivat testaamaan päivää ennen oletettuja kuukautisia. Testiviivan paikka oli kyllä niin valkoinen kuin olla voi. Tälläkin kertaa Ulpu huokaisi ja sanoi, että oli odottanut positiivista tulosta. Minulla oli myös sellainen lähes positiivinen 50/50-kutina, että ajattelin sen olevan mahdollista. Se on aika paljon, voin sanoa, itseni ja pessimistisen luonteeni tuntien. 

Olen todella tyytyväinen tutusta 29 päivän pituisesta kierrosta. Mietityttää kovasti, että otinko alkuun tästä projektista sellaisen stressin, että kierrotkin venyi sen takia. Onhan se mahdollista. Usein toivon, että mahassa olisi sellainen luukku, josta voisi tarkistaa, mitä sisuksissa tapahtuu. Selviäisi nippailut ja nappailutkin, kun katsoisi vaan että "jaahas, siinä se suolen mutka sykkii. Ei mitään uutta." No joo. Höpö höpö. 

Nyt koitan keskittyä joululahjavalmisteluihin. Tarkoituksenani on tehdä tänä vuonna itse lahjoja, ainakin sukujen pienille, ja joitain muitakin ideoita on korvan takana. Ompelukärpänen on purrut pahemman kerran, ja lasten vaatteita on kiva ommella. Alkaa olla lähipiirin lapsetkin jo sen verran isoja, ettei lasten koot ole enää montaa vuotta käytössä. Nyt otan ilon irti.  Voi, kuinka kutkuttaisi ommella vauvan vaatteita, mutta siihen hommaan en lähde, ennen kuin on varmasti tiedossa vaatteille käyttäjä. Olisipa pian odotus totta, ja pääsisin häärimään kotia vauvakuntoon. Oi voi. Tämä on nyt varmaan se biologinen kello ja vauvakuume ja kaikki kielikuvat yhdessä koossa, minussa. 

Jos nyt!

Jännää tämä elämä, kun koittaa saada lasta aikaiseksi. Eilisestä tuli hauska talvinen retkipäivä, kun ovulaatio yllätti aikaisin. Toissapäivänä, kp 13, ihmettelin suunnilleen tasavahvoja viivoja, mutta en uskonut, että testi vielä kertoisi tulevasta ovulaatiosta. Näytti se minusta olevan sen verran tulkinnanvarainen juttu. Tuollaiset ehkä mahdollisesti yhtä tummat viivat sain sekä päivällä että illalla. Kp 14 aamuna testiviiva oli jo vähän haaleampi, ja mietittiin Ulpun kanssa toden teolla, millaisia liikkeitä olisi järkevää tehdä. Yhteys luovuttajaan, ja johan oltiin tiiraamassa bussiaikatauluja!

Itse toimitus sujuu meiltä jo mallikkaasti, ja inseminaatiopäkki oli helppo pakata reppuun mukaan! Sinänsä harmi, että ajoitus on aina tällainen mysteeri ja arpomisen takana.  Nyt kyllä voisin kehon merkeistä sanoa, että tällä kertaa oli tosi kyseessä. Meniköhän nyt kuitenkin inseminaatio ihan oikeasti liian myöhäiseksi? Noh, eipä olisi tätäkään jännitystä elämässä, jos olisi tasaisen säännöllinen kierto. Mutta olisi se vaan mukavaa silti.

Jopas on vaikeaa

Vaikeaa on. Nimittäin saada edes inseminaation ajoitus kohdalleen. Jostain syystä tästä tuli toinen pitkä kierto, 33 päivää. Tänään eletään siis kiertopäivää YKSI. Inseminaation jälkeen pelkäsin, että yritys saattoi jäädä liian myöhäiseksi, sillä clear bluen hymynaamasta oli jo yli 36 tuntia. Nyt lähes 20 päivää myöhemmin tiedän sanoa, että ei se ainakaan liian myöhään tullut. Liian aikaisin kylläkin!

Nyt lupaan itselleni, että tässä kierrossa pissin tikkuun kiivaammin kuin koskaan. Jospa saisi jonkun selvyyden munasarjojen toiminnasta. Enkä koskaan enää usko että kalliimpi on parempi. Maksoi maltaita, eli aika monta olutta olisi sillä rahalla nauttinut, jonka käytin cb:n kahta hormonia mittaavaan ovulaatiotestiin. Ei muuten välkytellyt korkeaa estrogeeniä ennen pysyvää naamaa tässä kierrossa. Olikohan siinä jotain vikaa muutenkin, vai onkohan vika omassa kropassa?

Noh, päästiinpä tekemään ensimmäinen raskaustesti pari päivää sitten! Ulpu oli kovin hiljainen ennen toimitusta. Jälkeenpäin sanoi, että oli ollut aivan varma, että testissä tulisi näkymään jotain. Minä en uskonut, että näkyisi. Kerroin Ulpulle jo aiemmin, etten usko olevani raskaana. Tietäisin, jos olisin. Joku tuntuisi erilaiselta. Ulpun mielestä tämä on jotenkin huvittava ajatus. Vaadin kuulemma kovin paljon jo nyt tulevalta lapseltamme. Kuulemma kohtuutonta odottaa pienen solumöykyn viestivän olemassaolostaan.

Lesbo-tjot

Ensimmäistä kertaa elellään niitä kuuluisia piinaviikkoja. Puolessa välissä tarkalleen, eli nyt on ovulaatiosta seitsemäs päivä.

Ensimmäistä kertaa vasta nyt siksi, että edellisen yrityskierron loppumista odotellessa ei juuri jännittänyt. Mahdollisuudet raskauden alkamiseen olivat todella pienet. Niin kuin aiemmin kirjoitin, edellisestä kierrosta tuli piiiiiitkä. Pidempi kuin yksikään ylös kirjaamani kierto koskaan. Toista inseminaatiota emme saaneet järjestymään, kun yllätys positiivinen ilmestyi ovulaatiotestiin. Lapsiajatukset siirtyivät sitä myötä jo tähän seuraavaan kiertoon. Ehkä pienoinen toive itsellä eli takaraivossa, että joku siittiö olisikin sinnitellyt viitisen vuorokautta, vaikka harvinaistahan se olisi. Harjoittelin myös kovasti kuulostelemaan kehoni merkkejä tuossa vaiheessa kiertoa. 

Tämän viikon aikana olen onnistunut ihmeellisen hyvin pitämään pääni kylmänä. En siis vielä ole kuvitellut raskausoireita itselleni! Hyvä minä. Tällä kertaa ovulaatiotesti näytti plussaa jo kiertopäivän 13 aamuna. Viikkoa aiemmin kuin viimeksi. Jopas. Minähän kuvittelin kiertoni olevan melko säännöllinen. Inseminaatio tehtiin seuraavan päivän iltana. On siis mahdollista, että inseminaatio oli tällä kertaa liian myöhään. 

Inseminaatio tapahtui tällä kertaa meillä kotona. Tilanteena se oli kummallinen. Ulpu sai kunnian siementää ja itse vaan nauroin tilanteelle, joka oli ainutkertainen tähänastisessa elämässäni. Jäi hyvä mieli! Kyllä tästä soppa syntyy. Hyypiösoppa sisuksiini.

Asumme eri kaupungissa kuin sukusolujen lahjoittaja, ja molemmat elävät melko kiireistä ja sitovaa elämää tahoillaan. Meistä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta tyytyä yhteen inseminaatioon per kierto. Tällä tavalla prosessi pysyy jotenkin rennompana kaikille. Ainakin itse voin sanoa, että mieli pysyy parempana, kun emme velvoita luovuttajaa tämän enempää sumplimaan omaa elämäänsä meidän mukaan. Nauroinkin Ulpulle, että meillä toteutuu tällainen naisparien tjot-versio. TJOT on vauvapalstakieltä ja tarkoittaa "tulee jos on tullakseen".

Nyt jännätään.