Oireita

Ennen raskauden alkua olin täysin vakuuttunut siitä, että olo olisi kerrassaan kummallisen erilainen, jos raskaus alkaisi. Huomenna tulee täyteen 10 + 0 viikkoa ja tähän mennessä olen kummastellut oireettomuutta ja ehtinyt kyllästyä myöhemmin ilmenneisiin oireisiin.


Viikot - 6+
Haloo! Missä oireet. Testissä on hieno viiva ja testailen joka toinen päivä uskoakseni, että raskaus on alkanut. Ulpu pyytää rahoittumaan, mutta minä rauhattomana tökin tissejäni, joissa ei ole mitään erilaista kuin ennen. Johan on! Myöhemmin alkuraskauden ultrassa saan lääkäriltä armahduksen, kun hän kertoo, että tekemäni n. 5 raskaustestiä on hyvinkin keskimääräinen luku tehtyjä testejä heidän klinikallaan raskautuneiden kesken. Hä hä.


Viikot 6+1 - 8+ jotakin
Huonoa tekee. Kuin loppumaton matkapahoinvointi. Matkaksi riittää aamuisin kyljen kääntäminen. Pian opin, että jatkuva syöminen pitää etovan olon kurissa. Ja minähän syön. Koko ajan. Syön aamupalan, aamun välipalan, lounaan, iltäpäivän välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ja työpäivän ajan lisäksi vähintään tunnin välein jotakin pientä suolaista. Suolakeksejä kuluu! Kaiken on oltava suolaista. Makea ei maistu, mikä on minulle ennenkuulumatonta. Oksentaa ei ole tarvinnut, eikä saikkua ottaa. Ylpeänä tästä mussutan suolakeksejäni tyytyväisenä.


Nähdään rusina ultrassa. Tämähän on totta! Tissit on tavalliset. Tuntuu, että minua on huijattu tissitarinoilla.


8+0 - 9+6
Väsyttää. Nukahdan nykyisin helposti, mikä on hyväkin asia, koska tavallisesti olen kova stressaamaan ja nukahtaminen on vaikeaa. Viikonloppuna päiväunet on ihan huippu juttu! Arki-iltoina olen tyytyväinen jos saan tiskit hoidettua ja käytyä suihkussa. Sohva on mukava. Etova olo on menossa mukana. En enää jaksa, kun 1 1/2 tunnin tiimipalaveri töissä on tuskaa etovan olon vuoksi. Tissit! Ne on ehkä hieman suuremmat. Ei kai ihmekään, sillä ensimmäinen neuvolakäynti paljastaa painon nousseen 4 kiloa... Kiitti suolakeksit! Tosin neuvolatäti ymmärtää. Sanoo, ettei juuri oikeanlainen ravitsemus ole vielä kovinkaan tärkeää, toisella kolmanneksella sitten. Pelottaa minkälaiseksi tankkeriksi tämän raskauden aikana ehdinkään kasvaa. Melkoisen kookas kun olen naiseksi muutenkin.

Yhä raskaana

Jes! 17 päivää ovulaatiosta. Menkoista ei merkkiäkään, ja hieno viiva testissä tänä aamuna! Joko uskaltaisin hieman hihkua onnesta ja jännityksestä. Meille tulee vauva ensi kesänä. Meistä tulee kolme.


Tänään aion ilmoittaa klinikalle. Milloin neuvolaan pitäisi soittaa? Nytkö heti?

Toden sanoi

...kolmas kerta. Clearblue sanoi "raskaana 1-2 viikkoa".


Mitä!? Minä olen raskaana. Meidän tuleva lapsi on saanut alkunsa. Ei vielä oikein uppoa tajuntaan.


Olen innoissani! Samalla olen pelokas. Miksi testasin jo nyt? Mitä jos menkat alkaa normaalisti kuitenkin?


Dpo 10 testasin ekan kerran netin halpisliuskalla negatiivisen. Seuraavana aamuna eli dpo 11, kun inseminaatiosta oli 12 päivää,oli liuskassa juuri näkyvissä oleva viiva. Varovainen toivo heräsi. 4 tunnin päästä työpaikan vessassa tein elämäni ensimmäisen digitaalisen testin. Raskaana! Tänään dpo 12 sorruin tarkistamaan uutukaisen raskauden tilan. Ja kyllä -olen edelleen raskaana. 1-2 viikkoa.


Menkat on perinteisesti alkaneet dpo 16 eli sunnuntaina vasta alkaisi. Luulen, että uskon tämän kunnolla todeksi sitten kun menkat jää tulematta.


Mulla ei ole ollut minkäänlaisia oireita. Kroppa tuntuu samalta kuin aina tässä vaiheessa kiertoa. Se ei varmastikaan haittaa. Huvittaa vaan kaikki ne kerrat kun olen ollut vakuuttunut siitä, etten ole raskaana "koska ei tunnu erilaiselta".


Milloin tämä raskausjuttu menee tunnetasolle saakka? Karmee shokkiblokki jatkuu jo toista vuorokautta.


Ja miten vältyn ihmetystä herättämättä juomasta olutta, kun tänään tapaan kavereita pubissa?

Poas

Yksi lohduton viiva viime sunnuntaina dpo 13 (tai 12, ainakin dpiui 13!). Oikea testipäivä olisi ollut maanantai, mutta sunnuntai tuntui paremmalta päivältä pettyä. Ulpu yritti olla toiveikkaampi. Sanoi, ettei raskauden kai vielä tarvitsisikaan näkyä. Sekin on varmasti totta -jonkun kohdalla. Minä taas odottelen menkkoja saapuvaksi huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Pitkä luteaalivaihe on hyvä juttu, mutta tässä kohtaa tuo helposti turhaa toivoa. Pääseepähän joka kierrolla testailemaan. Tunnistan itsessäni hyvin poas (pee-on-a-stick)-addiktin. Instagram toimitti urbaanin sanakirjan virkaa.

Rahatilanne pakottaa nyt miettimään tulevia suunnitelmia. Meidän taloudessa on kuitenkin van yksi työssäkäyvä ja yksi täysipäiväinen opiskelija, jolle tukia heruu 250 euroa kuukaudessa. Kokeillaan vielä inssi numero 3, ja sen jälkeen pidetään taukoa pari kiertoa. Niin että tämän vuoden puolella siis tehdään vielä yksi inssi. Ellei tulosta tule, olisi sitten mahdollista jatkaa inssejä ensi vuoden puolella. pelottava ajatus, että mitä jos ei seuraavatkaan kolme tuota tulosta. Mutta se on kai jo liian pitkälle menevää murehtimista.

Eka nega

Tänään 13 dpo (14 päivää inssistä) tehtiin ensimmäinen raskaustesti, päivällä 4 tunnin pidättämisen jälkeen. Yksi viiva, ei voittoa. Seuraavalle kierrokselle. Menkat saa tulla. Perjantain kunniaksi otan oluen ja istutan itseni netflixin ääreen.

Odotetaan joulua, jos jotain.

Meillä ei odoteta. Paitsi yrityskierron nro 4 ovulaatiota. Menkat alkoi nyt ma-ti välisenä yönä. Sunnuntaina testattiin negatiivinen tulos, kun olin muka ollut tuntevinani joitain oireita.

Ulpu on myös alkanut bongailemaan oireita mun puolesta. Eräskin aamu sain kamalan hikoilukohtauksen aamukahvin juotuani, niin johan oli Ulpu arvuuttelemassa, että mitäpä jos nyt olenkin raskaana. Tai kun ruoka ei maistu. Tai kun kärsin aamuyön unettomuudesta. Olihan näitä asioita, jotka ajoivat testaamaan päivää ennen oletettuja kuukautisia. Testiviivan paikka oli kyllä niin valkoinen kuin olla voi. Tälläkin kertaa Ulpu huokaisi ja sanoi, että oli odottanut positiivista tulosta. Minulla oli myös sellainen lähes positiivinen 50/50-kutina, että ajattelin sen olevan mahdollista. Se on aika paljon, voin sanoa, itseni ja pessimistisen luonteeni tuntien. 

Olen todella tyytyväinen tutusta 29 päivän pituisesta kierrosta. Mietityttää kovasti, että otinko alkuun tästä projektista sellaisen stressin, että kierrotkin venyi sen takia. Onhan se mahdollista. Usein toivon, että mahassa olisi sellainen luukku, josta voisi tarkistaa, mitä sisuksissa tapahtuu. Selviäisi nippailut ja nappailutkin, kun katsoisi vaan että "jaahas, siinä se suolen mutka sykkii. Ei mitään uutta." No joo. Höpö höpö. 

Nyt koitan keskittyä joululahjavalmisteluihin. Tarkoituksenani on tehdä tänä vuonna itse lahjoja, ainakin sukujen pienille, ja joitain muitakin ideoita on korvan takana. Ompelukärpänen on purrut pahemman kerran, ja lasten vaatteita on kiva ommella. Alkaa olla lähipiirin lapsetkin jo sen verran isoja, ettei lasten koot ole enää montaa vuotta käytössä. Nyt otan ilon irti.  Voi, kuinka kutkuttaisi ommella vauvan vaatteita, mutta siihen hommaan en lähde, ennen kuin on varmasti tiedossa vaatteille käyttäjä. Olisipa pian odotus totta, ja pääsisin häärimään kotia vauvakuntoon. Oi voi. Tämä on nyt varmaan se biologinen kello ja vauvakuume ja kaikki kielikuvat yhdessä koossa, minussa. 

Jopas on vaikeaa

Vaikeaa on. Nimittäin saada edes inseminaation ajoitus kohdalleen. Jostain syystä tästä tuli toinen pitkä kierto, 33 päivää. Tänään eletään siis kiertopäivää YKSI. Inseminaation jälkeen pelkäsin, että yritys saattoi jäädä liian myöhäiseksi, sillä clear bluen hymynaamasta oli jo yli 36 tuntia. Nyt lähes 20 päivää myöhemmin tiedän sanoa, että ei se ainakaan liian myöhään tullut. Liian aikaisin kylläkin!

Nyt lupaan itselleni, että tässä kierrossa pissin tikkuun kiivaammin kuin koskaan. Jospa saisi jonkun selvyyden munasarjojen toiminnasta. Enkä koskaan enää usko että kalliimpi on parempi. Maksoi maltaita, eli aika monta olutta olisi sillä rahalla nauttinut, jonka käytin cb:n kahta hormonia mittaavaan ovulaatiotestiin. Ei muuten välkytellyt korkeaa estrogeeniä ennen pysyvää naamaa tässä kierrossa. Olikohan siinä jotain vikaa muutenkin, vai onkohan vika omassa kropassa?

Noh, päästiinpä tekemään ensimmäinen raskaustesti pari päivää sitten! Ulpu oli kovin hiljainen ennen toimitusta. Jälkeenpäin sanoi, että oli ollut aivan varma, että testissä tulisi näkymään jotain. Minä en uskonut, että näkyisi. Kerroin Ulpulle jo aiemmin, etten usko olevani raskaana. Tietäisin, jos olisin. Joku tuntuisi erilaiselta. Ulpun mielestä tämä on jotenkin huvittava ajatus. Vaadin kuulemma kovin paljon jo nyt tulevalta lapseltamme. Kuulemma kohtuutonta odottaa pienen solumöykyn viestivän olemassaolostaan.