Taas piinaillaan

Viime viikon torstaina kp 11 kävin ultrassa, jossa näkyi samassa munasarjassa 15 mm ja 16 mm follikkelit. Hienosti siis kasvaneet, mutta pahasti näytti siltä, että ovulaatio osuu viikonlopulle. Tehtiin suunnitelma, että pe, la ja su otin kunakin päivänä ibuprofeenia 600 mg munarakkulan kasvua ja ovulaatiota hidastamaan. Viikonlopun ajan testailin ovulaatiota 2 kertaa vuorokaudessa.


Ja sehän toimi! Maanantaiaamuna kp 15 vasta ovulaatiotesti oli ehkä-positiivinen. Viivat olivat suunnilleen samanvahvuiset, mutta olikohan testiviiva varmasti yhtä vahva? Mieltä olisi rauhoittanut varmaan digitesti, mutta sellaista ei ollut valmiina. Selvästi kuitenkin lh-taso oli kohonnut, kerran selkeä muutos testissä näkyi tarkkaan pitoisuuteen sen enempää nyt juuttumatta.

Maanantaiaamulle oli joka tapauksessa sovittu ultra, ja siellä paljastuikin 20 x 29 mm:n rakkula, eli olisiko se siis keskimäärin 25 mm. Lääkäri oli sitä mieltä, että tehdään inssi samana päivänä, kun kerran follikkeli on jo niin mahtavan kokoinen ja ehkä-plussakin testissä. Aamupäivän puolella ajelin töistä vielä takaisin klinikalle inseminaatioon. Varmuudeksi ja mahdollista raskauden alkua tukemaan otin myös tarjotun Pregnyl-annoksen. Sen avulla tai ehkäpä muutenkin iltapäivällä lh-testi oli kirkuvan kyseenalaistamattoman positiivinen. Seuraavana aamuna päättelin lämmöistä ja limoista (sorry tmi) ovulaation tapahtuneen yön aikana viimeistään.  Eli ihan ok ajoitus!


Sellaista mietin, että voiko follikkeli olla liian suuri? Ylikypsä tai jotain. Viimeksikin follikkeli oli ehtinyt kasvaa 24 mm:n kokoiseksi eikä lh-testi ollut vielä positiivinen. Normaalisti kai rakkulan  koko sen puhjetessa on 20-24 mm.

Napakymppi kierroksella 4

Tässä ollaan taas! Neljäs yritys käynnissä.

Aiemmasta uhostani huolimatta Ulpu ei päässyt vauvantekoon mukaan. Pidin parhaani mukaan Ulpun menossa mukana kuvaviestein. Onneksi hänellä oli myös mukava syy olla muualla ystäviensä seurassa, joten toivon ettei tilanne ollut hänelle rankka. Vaikka kyllä me molemmat olisimme mieluummin olleet yhdessä inseminaatioreissulla. Täytyy sanoa, että itse toimitus on ollut mukavampi niillä kerroilla kun olen voinut vaan ottaa rennosti ja antaa toisen hoitaa värkkäilyt. ;) Toisaalta, parempi on, että tämä projekti ei ole koko elämä, ja muutakin voi suunnitella. Etenkin kun kuukautiskierrot on nyt olleet arvaamattomia pituudeltaan.

Inseminaatio on siis tehty eilen, ja tänään ovulaatiotesti näyttää plussaa. Ajoitus osui kerrankin juuri napakymppiin. Jes! Mulla on muutenkin tästä kierrosta toiveikas olo. Hassua, jännittää jotenkin erityisen paljon. Tuntuu, että tämä yritys olisi tullut jotenkin erityisen nopeasti, vaikkei elämässä ole ollut mitään erityistä meneillään. Jaa. Kai se normaali 29 päivän kierto vaan hujahtaa hetkessä.

Iiks, miten jännää. Ennen joulua tiedetään jo, miten käy. Nyt Pukkeli-ukkeli pliis!

Jos nyt!

Jännää tämä elämä, kun koittaa saada lasta aikaiseksi. Eilisestä tuli hauska talvinen retkipäivä, kun ovulaatio yllätti aikaisin. Toissapäivänä, kp 13, ihmettelin suunnilleen tasavahvoja viivoja, mutta en uskonut, että testi vielä kertoisi tulevasta ovulaatiosta. Näytti se minusta olevan sen verran tulkinnanvarainen juttu. Tuollaiset ehkä mahdollisesti yhtä tummat viivat sain sekä päivällä että illalla. Kp 14 aamuna testiviiva oli jo vähän haaleampi, ja mietittiin Ulpun kanssa toden teolla, millaisia liikkeitä olisi järkevää tehdä. Yhteys luovuttajaan, ja johan oltiin tiiraamassa bussiaikatauluja!

Itse toimitus sujuu meiltä jo mallikkaasti, ja inseminaatiopäkki oli helppo pakata reppuun mukaan! Sinänsä harmi, että ajoitus on aina tällainen mysteeri ja arpomisen takana.  Nyt kyllä voisin kehon merkeistä sanoa, että tällä kertaa oli tosi kyseessä. Meniköhän nyt kuitenkin inseminaatio ihan oikeasti liian myöhäiseksi? Noh, eipä olisi tätäkään jännitystä elämässä, jos olisi tasaisen säännöllinen kierto. Mutta olisi se vaan mukavaa silti.

En ole kaappikello

Mitä? Kiertopäivä on 20 ja tulen parin tunnin tauolla koulusta kotiin huilaamaan. Vielä voisin tehdä ovulaatiotestin, ehkä huomennakin varmuuden vuoksi. Mutta.

Testi onkin positiivinen. Miksi nyt? Jos ovulaatio sen mukaan osuu huomiselle, eli kp 21, ei näytä kauhean hyvältä se asia, että kiertoni on ollut melko säännöllisesti 29 päivän pituinen. Toivottavasti luvassa on pidempi kierto muutenkin.

Wuhuu! Tuuletukset tähän väliin. Mä toimin. Ehkä. Sitten miettimään, onnistuuko tärskyt luovuttajan kanssa. Hyvä stressi hei! En tarvitsekaan päiväunia.

Inseminaatioahdistus

Eilen heräsin neljän aikaan aamusta ja lähdin taittamaan matkaa lahjoittajan luo toiseen kaupunkiin. Ulpun oli jäätävä pakottavien aikataulujensa vuoksi pois, ja siltikin kaikille helpoin vaihtoehto toteuttaa inseminaatio oli tekemäni aamuinen retki. Pimeässä asemalle pyöräillessäni olin rauhallisen onnellinen. Polkupyörä kulki pehmeämin kuin koskaan, ja rusakot pomppivat lähes ainoana elämän merkkinä lisäkseni.

Sen jälkeen mikään ei ole tuntunut menneen hyvin. Läikytin jonkin verran siemennestettä, ja olin heti varma, että siihen meni mahdollisuudet. Pikkubeibi yli laidan, adjö! Sillä ei koskaan ollut mahdollisuutta. Tästä sain kuitenkin rauhoiteltua itseni. Eihän raskaaksi tulemiseen suurta satsia vaadita.

En ole onnistunut löytämään lh-huippua ovulaatiotesteillä tässä kierrossa lainkaan. Ehkä ovulaatiota ei ole tapahtunut lainkaan? Liuskatesteihin on tullut haaleita viivoja, mutta ei mitään, minkä voisi hyvällä tahdollakaan tulkita lh:n nousuksi. Oletetun ovulaatiopäivän lähestyessä testailin kaksi tai kolmekin kertaa päivässä. Eikä mitään. Siinä sitten itselleni tyypillisesti selvitin luteinisoivan hormonin viitearvot ovulaatiovaiheessa, ja selvitin että niinkin alhainen pitoisuus kuin 14 mIU/ml on vielä normaali ja mahdollisesti aiheuttaa munarakkulan puhkeamisen. Erittäin herkän liuskatestin reagointiraja on 20 mIU/ml. Hetkeksi huokaisin. Edelleen ajattelutavalleni uskollisena päätin kuitenkin, että aika pienellä todennäköisyydellä juuri minä kuulun tuohon ryhmään, joka jää viitearvojen rajan tuntumaan. Silkkaa todennäköisyyttä, peli menetetty! Tai entä jos vesijouppouteni onkin vain laimentanut näytteen...

Illalla kotona Ulpu olikin mustasukkainen. Tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Arvaamatta ennalta itsekään. Olihan tästä sovittu, ja päätetty toimia niin, että inseminaatio hoituu nyt mahdollisimman helposti. Yritin helpottaa ulkopuolisuuden tunnetta kertomalla tapahtumista. Jaa, ehkä toisen siemennesteen kuvailu ei autakaan, jos ulkopuolelle jäämisen kokemukseen on sekoittunut ripaus mustasukkaisuutta. Pahoitin mieleni. Itselläni olisi ollut tarve jauhaa asiaa läpi Ulpun kanssa, ja väsymys alkoi jo painaa aikaisen herätyksen jäljiltä. Päätin, että enää yksikään inseminaatio ei tapahdu ilman Ulpun läsnäoloa.

Tämä inseminaatio tapahtui siis aikaisin aamulla kiertopäivänä 16/29, eli laskennallisena ovulaatiopäivänä. Jos olisin tiennyt, ettei ovulaatiota löydy, olisin yrittänyt tähdätä ainakin edelliseen päivään. Näillä mennään! Vielä pari päivää testailen, josko ovulaatio olisikin myöhästynyt, kun huomenna olisi vielä logististen järjestelyjen suhteen mahdollisuus toiseen inseminaatioon. Vaikka tuskin.

Odotukset eivät ole kovin korkealla tämän kierron suhteen. Pessimisti ei pety, eiks je? Eipähän ole vaikea kaksiviikkonen edessä.