Ensimmäistä kertaa vasta nyt siksi, että edellisen yrityskierron loppumista odotellessa ei juuri jännittänyt. Mahdollisuudet raskauden alkamiseen olivat todella pienet. Niin kuin aiemmin kirjoitin, edellisestä kierrosta tuli piiiiiitkä. Pidempi kuin yksikään ylös kirjaamani kierto koskaan. Toista inseminaatiota emme saaneet järjestymään, kun yllätys positiivinen ilmestyi ovulaatiotestiin. Lapsiajatukset siirtyivät sitä myötä jo tähän seuraavaan kiertoon. Ehkä pienoinen toive itsellä eli takaraivossa, että joku siittiö olisikin sinnitellyt viitisen vuorokautta, vaikka harvinaistahan se olisi. Harjoittelin myös kovasti kuulostelemaan kehoni merkkejä tuossa vaiheessa kiertoa.
Tämän viikon aikana olen onnistunut ihmeellisen hyvin pitämään pääni kylmänä. En siis vielä ole kuvitellut raskausoireita itselleni! Hyvä minä. Tällä kertaa ovulaatiotesti näytti plussaa jo kiertopäivän 13 aamuna. Viikkoa aiemmin kuin viimeksi. Jopas. Minähän kuvittelin kiertoni olevan melko säännöllinen. Inseminaatio tehtiin seuraavan päivän iltana. On siis mahdollista, että inseminaatio oli tällä kertaa liian myöhään.
Inseminaatio tapahtui tällä kertaa meillä kotona. Tilanteena se oli kummallinen. Ulpu sai kunnian siementää ja itse vaan nauroin tilanteelle, joka oli ainutkertainen tähänastisessa elämässäni. Jäi hyvä mieli! Kyllä tästä soppa syntyy. Hyypiösoppa sisuksiini.
Asumme eri kaupungissa kuin sukusolujen lahjoittaja, ja molemmat elävät melko kiireistä ja sitovaa elämää tahoillaan. Meistä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta tyytyä yhteen inseminaatioon per kierto. Tällä tavalla prosessi pysyy jotenkin rennompana kaikille. Ainakin itse voin sanoa, että mieli pysyy parempana, kun emme velvoita luovuttajaa tämän enempää sumplimaan omaa elämäänsä meidän mukaan. Nauroinkin Ulpulle, että meillä toteutuu tällainen naisparien tjot-versio. TJOT on vauvapalstakieltä ja tarkoittaa "tulee jos on tullakseen".
Nyt jännätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti