Synnytys osa 1

Kirjoittelin muistiin Touhon syntymän tapahtumia ennen kuin unohdan ja jaan ne tännekin. Tässä osa 1, eli mitä tapahtuikaan ennen kuin päästiin synnytyssaliin. Kakkaa ja muita eritteitä luvassa (seuraavassa osassa enemmän), eli älä lue, jos se on liikaa.

Kun raskausviikkoja tuli täyteen 38, tajusin että tyyppi saattaisi lähteä tulemaan mahan tälle puolelle milloin tahansa seuraavien neljän viikon aikana. Eräänä iltana väsyneenä mietin, että toivottavasti ei tänään. En jaksaisi. Kauhistutti mahdollisesti viikkojen epätietoisuus ja odotus.

Rv 38+5. Myöhään tiistai-iltana vatsassa kurahti ja väänsi. "Nyt kyllä tulee ripsa!" Huudahdin hienostuneeseen tapaani ja pomppasin vessaan. Vessasta huutelin, että vääntää pahoin. Ulpu kysyi, enhän nyt synnytä. "No en kai." ...paperiin päätyi vereslimaista vuotoa. Vatsaa väänsi taas. Tulin pois vessasta. Vatsaa kivisti uudelleen. Supistuksia! Nää on nyt niitä, mietin. Olin lukenut, että supistukset voivat alkaa ja loppua monta kertaa, joten suuntasimme nukkumaan. Minä makuuhuoneeseen kuorsaamaan ja Ulpu olohuoneeseen patjalle kuorsausta pakoon, jotta jaksaa lähteä töihin.

En nukkunut. Supistuksia tuli uudelleen ja uudelleen kipeinä. Latasin puhelimeen sovelluksen, joka laski supistusten välin ja keston. 3-6 minuutin välein supisti 30 sekunnista reiluun minuuttiin kerrallaan. Näin jatkui koko yön. Otin panadolia ja kävin kahdesti kuumassa suihkussa. Suihkussa sain vähän aisteille hämäystä, parasetamoli ei tehnyt kivuille tietenkään mitään.

Valvotun yön jälkeen olin aivan poikki ja kivuista selviäminen tuntui raskaalta. Lähdimme taksilla synnytyspäivystykseen, jossa otettiin käyrää supistuksista ja vauvan sykkeestä. Sisätutkimuksessa selvisi siinä vaiheessa lohduton totuus. Kohdunkaula oli hävinnyt ja auennut, mutta vasta n. 1,5 cm. Sain lämpöpussin mukaani ja lähdimme töpöttelemään sairaala-alueelle avautumisen edistymisen toivossa. Kahvion pöydässä meinasin oksentaa kivusta ja väsymyksestä. Sain Oxanest-injektion, jotta voisin levätä supistuksilta. Kätilö uumoili, että mikäli lääke ei lopettaisi supistuksia, johtaisivat supistukset synnytykseen. Lääke ei vienyt kipua pois, mutta helpotti sen verran, että torkahtelin supistusten välillä. Vaikutusta lääkkeellä oli vajaa kaksi tuntia.

Supistukset jatkuivat samalla intensiteetillä päivän. Iltavuoron hoitaja oli eri linjoilla kuin aamuinen, ja kertoi tylysti, että vauva voi tulla nyt tai kahden viikon päästä. Just. Pyysin päästä käyrille vielä ja supistusten välillä olikin jopa 10 minuuttia. Käytännössä hoitaja passitti meidät kotiin, vaikka minusta tuntui, että olisi parempi jäädä. Kotona en jaksaisi, enkä halunnut maksaa taksista, kun tunsin, että synnytys oli nurkan takana. Pettymystä nieleskellen ajoimme taksilla kotiin illalla kymmenen jälkeen. Supisteli kipeästi, mutta kohdunsuu oli avautunut vuorokauden supistelulla vasta kolmeen senttimetriin, joten kotona oltiin. Sellainen päivä.

Yritin syödä vähän ja kävin sohvalle makaamaan. Supistus iski paljon aikaisempaa kipeämpänä. Tähtiä vilisi silmissä, kun heijasin itseäni supistuksen läpi. Tuntui että nivuset ja munasarjat räjähtää. Seuraava samanlainen supistus tuli muutaman minuutin päästä. Ja taas.

Toinen supistusten yö kotona oli entistä hankalampi. Supistuksia tuli samalla tahdilla kuin edellisenä yönä. Viideltä herätin Ulpun ja sanoin, etten kestä enää. Väsymys oli jotain aivan järkyttävää ja keinot kestää kipua loppuneet. Kuudelta istuimme taas taksissa.

Päivä 2 synnytysvastaanotolla. Uusinta eilisestä. Oxanest auttaa taas sen verran, että saan vähän hengähtää. Kävellään. Avautumista ei edelleen nimeksikään, kunnes iltapäivällä saan päälleni sairaalan vaatteet ja avuksi kipuihin tens-laitteen. Juhuu, kätilö siis uskoo, että pian synnytetään! Tens tuntuu ärsyttävältä, mutta koitan löytää siitä oikeat taajuudet. Supistuksia on tullut yli puolitoista vuorokautta, kun siirrymme torstaina iltapäivällä synnytyssaliin.

Ulpu tirauttaa pienet itkut. Helpotuksesta vähän ja siitä, että nyt se tapahtuu oikeasti.

Touhon päiviä

Pieni touhotin on neljän kuukauden ikäinen. Touho syö rintamaitoa ympäri vuorokauden 2-4 tunnin välein. Öisin nukkuu hyvin ja jatkaa itse unia omassa pinnasängyssä käytyään vieressä tankkaamassa. Nukkumaan mennään yleensä kaikki yhtä aikaa kymmenen aikoihin ja touhis herää aamulla 9-10 aikaan. Päivisin rytmi vaihtelee, mutta usein päivään mahtuu yhdet pidemmät unet 2-3 tuntia ja muutamat lyhyemmät torkut.

Reilu pari viikkoa sitten Touho oppi kääntymään selältä vatsalle. Siitä seuraava viikko pyörittiin yötkin, ja unet oli kaikilla vähissä. Nyt ollaan onneksi jo palattu normaaliin ja odotellaan seuraavaa "vaihetta". Kop kop.

Touho on tosi seurallinen höpöttäjä ja vaatisi huomiota joka hetki hereillä ollessaan. Hän ei tulistu helposti vaan vaatii asioita tuohtuneesti ja painokkaasti selostamalla ja huutelemalla.

4kk:n iässä Touho painaa 7200g ja on 64cm pitkä. Neuvolalääkärin mukaan kasvaa tasaisesti ja sopusuhtaisesti. Käytössä on pääasiassa koon 68 vaatteet. Juuri vaihdettiin yövaipat Muumien 4-kokoon. Päivisin käytetään kestovaippoja, mikä hieman vaatii tältä äidiltä harrastuneisuutta, mutta onneksi olen asiaan hurahtanut. Kun vielä keksisi hyvän kestoratkaisun yöksi.

Ollaan käyty Touhon kanssa pilateksessa ja äiti-vauva lihaskuntotunneilla. Muuten ollaan viihdytty kotona hyvin enkä ole kaivannut mammakerhoja tai muuta järjestettyä ohjelmaa. Mitä muut puuhaa äitiyslomalla vai onko ohjelma vapaa?