Aiemmin mainitsin, että meillä on Touholla käytössä kestovaipat. Ja että olen hurahtanut vaippahommiin aivan täysin! Olen kuullut, että monelle tulee kuosihulluus ja pakko hamstrata vaippoja ihanissa väreissä ja kuoseissa. Minulla hulluus on kohdistunut täydellisen toimivan vaipan kehittelyyn. Ulpu seuraili yövaippatestailujani ja sanoi, että muistutan jotain hahmoa Twin Peaksistä, joka omisti elämänsä äänettömän verhokiskon kehittämiselle. Jaahas. No enpä muutakaan tee puolittain! Seuraa järjetön sepustus uudesta harrastuksestani, kestovaipoista.
Taskuvaipat
Mitkä vaipat meillä sitten toimii? Päivisin käytössä on vaippamalleista taskuvaipat. Taskuvaipan muodostaa vedenpitävä ulkopinta, joka on pul-laminoitua kangasta ja pissan läpipäästävä sisäpinta. Sisäpinta voi olla itsessään imevää, jolloin vaippa tuntuu takapuolta vasten märältä tai välikerros, jonka tehtävä on tuntua vauvaa vasten kuivalta. Suosikkini Touholle on polyestermokkapintaiset vaipat, jotka ovat jälkimmäistä tyyppiä. Olen kuullut sanottavan, että taskuvaipat eivät toimi kovin pienellä vauvalla. Meidän keskikokoisella kaverilla alettiin käyttää taskuja vähän ennen 1 kk ikää. Jalat kyllä Touholla pulskistuivat nopeaan.
Imut
Vaipan väliin täytetään itse sopivat imut. Niiden kanssa olen olen eniten säätänyt ja kokeillut. Monissa vaipoissa tulee mukana mikrokuituinen imu. Alkuun meillä oli mikrokuituisia imujakin käytössä. Vaippakehittelyn tuloksena olen todennut, että nämä imut eivät ime tarpeeksi muhkeuteensa nähden. Paras imusetti onkin mielestäni sellainen, jossa on päällä nopeasti imevänä puuvillaa (esim. harsoa palanen tai flanellia) ja alla enemmän mutta hitaammin imevää bambua tai bambu-hamppua.
Vaippavarasto
Lempivaippojani ovat Kiina-tuotantoa olevat Alva-merkkiset vaipat. Sinänsä harmi, koska mielelläni ostaisin Suomessa tai Euroopassa valmistettuja vaippoja. Malli kuitenkin istuu Touholle hyvin ja pitää vaatteet takuukuivina. Alvoja meillä on ehdottomasti eniten. Noh, Ulpu ei voi sietää nepparikiinnitteisiä vaippoja, joten lisäksi meillä on lähes yhtä paljon tarrakiinnitteisiä taskuvaippoja. Tarroilla kiinnitettäviä vaippoja on meillä monen merkkisiä; ainakin Pilvi, Muksut, Rhymetime ja muita yksittäisiä kappaleita. Monet näistä on löytynyt kirppareilta halvalla, koska ovat olleet joskus äitiyspakkauksissa.
Vaippoja hankittiin jo odotusaikana monenlaisia. Touholla toimimattomat vaipat olen myynyt tai antanut eteenpäin ja vastaavasti hyväksi todettuja etsinyt lisää tai ostanut uutenakin. Vaippoja on n. 35 kpl. Vähän vähemmälläkin pärjäisi. Nyt ei vaipat ole koskaan kaikki pyykissä, ja saan täyttää vaippoja valmiiksi kerralla vähintään päivän satsin.
Yövaipatus
Käytimme pitkään Muumi-kertakäyttövaippoja öisin. Muumit jäivät tavaksi ihan alkuajoilta, jolloin vauva kakkasi koko ajan. Entäs se yövaippahomma kestoilla? Parhaaksi on toistaiseksi osoittautunut sisätaskuvaippa, joka on itsessään imevää kangasta ja taskuun täytetään paaaaljon hidasta imua. Ihoa vasten on oltava kuivalta tuntuva kangas. Koko komeuden päälle asennetaan erillinen pul-kuorivaippa tai lanoliinitetut villahousut. 12 tunnin unet menee yhdellä vaipalla! Nyt vähän harmittaa, etten lähtenyt ratkomaan yövaipatusta aiemmin.
Pyykkäys
Likaiset vaipat laitamme tavalliseen kangaskassiin odottamaan pesua. Imut otetaan erikseen ja mahdolliset kakat huuhdellaan taskuvaipan pinnasta pikaisesti pönttöön. Joka toinen päivän vaipat pyörivät huuhtelun/esipesun ja 60 asteen pesun. Vaipat extraraikastaa sooda- ja kidesoodapesu tai pesu 90 asteessa toisinaan.
Hurahdus
Vaippahulluuteni asteesta kertoo se, että haaveilen vastasyntyneen vaipattamisesta. Vauvakuume ei ole nostanut päätään uudelleen. Nyt vain tietäisin tismalleen, kuinka vaipattaa rääpäle rimpulajalka tehokkasti ja toimivasti.
Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi, jos joku kaipaa kestovaippatukihenkilöä!
sunnuntai 2. joulukuuta 2018
tiistai 13. marraskuuta 2018
Synnytys osa 1
Kirjoittelin muistiin Touhon syntymän tapahtumia ennen kuin unohdan ja jaan ne tännekin. Tässä osa 1, eli mitä tapahtuikaan ennen kuin päästiin synnytyssaliin. Kakkaa ja muita eritteitä luvassa (seuraavassa osassa enemmän), eli älä lue, jos se on liikaa.
Kun raskausviikkoja tuli täyteen 38, tajusin että tyyppi saattaisi lähteä tulemaan mahan tälle puolelle milloin tahansa seuraavien neljän viikon aikana. Eräänä iltana väsyneenä mietin, että toivottavasti ei tänään. En jaksaisi. Kauhistutti mahdollisesti viikkojen epätietoisuus ja odotus.
Rv 38+5. Myöhään tiistai-iltana vatsassa kurahti ja väänsi. "Nyt kyllä tulee ripsa!" Huudahdin hienostuneeseen tapaani ja pomppasin vessaan. Vessasta huutelin, että vääntää pahoin. Ulpu kysyi, enhän nyt synnytä. "No en kai." ...paperiin päätyi vereslimaista vuotoa. Vatsaa väänsi taas. Tulin pois vessasta. Vatsaa kivisti uudelleen. Supistuksia! Nää on nyt niitä, mietin. Olin lukenut, että supistukset voivat alkaa ja loppua monta kertaa, joten suuntasimme nukkumaan. Minä makuuhuoneeseen kuorsaamaan ja Ulpu olohuoneeseen patjalle kuorsausta pakoon, jotta jaksaa lähteä töihin.
En nukkunut. Supistuksia tuli uudelleen ja uudelleen kipeinä. Latasin puhelimeen sovelluksen, joka laski supistusten välin ja keston. 3-6 minuutin välein supisti 30 sekunnista reiluun minuuttiin kerrallaan. Näin jatkui koko yön. Otin panadolia ja kävin kahdesti kuumassa suihkussa. Suihkussa sain vähän aisteille hämäystä, parasetamoli ei tehnyt kivuille tietenkään mitään.
Valvotun yön jälkeen olin aivan poikki ja kivuista selviäminen tuntui raskaalta. Lähdimme taksilla synnytyspäivystykseen, jossa otettiin käyrää supistuksista ja vauvan sykkeestä. Sisätutkimuksessa selvisi siinä vaiheessa lohduton totuus. Kohdunkaula oli hävinnyt ja auennut, mutta vasta n. 1,5 cm. Sain lämpöpussin mukaani ja lähdimme töpöttelemään sairaala-alueelle avautumisen edistymisen toivossa. Kahvion pöydässä meinasin oksentaa kivusta ja väsymyksestä. Sain Oxanest-injektion, jotta voisin levätä supistuksilta. Kätilö uumoili, että mikäli lääke ei lopettaisi supistuksia, johtaisivat supistukset synnytykseen. Lääke ei vienyt kipua pois, mutta helpotti sen verran, että torkahtelin supistusten välillä. Vaikutusta lääkkeellä oli vajaa kaksi tuntia.
Supistukset jatkuivat samalla intensiteetillä päivän. Iltavuoron hoitaja oli eri linjoilla kuin aamuinen, ja kertoi tylysti, että vauva voi tulla nyt tai kahden viikon päästä. Just. Pyysin päästä käyrille vielä ja supistusten välillä olikin jopa 10 minuuttia. Käytännössä hoitaja passitti meidät kotiin, vaikka minusta tuntui, että olisi parempi jäädä. Kotona en jaksaisi, enkä halunnut maksaa taksista, kun tunsin, että synnytys oli nurkan takana. Pettymystä nieleskellen ajoimme taksilla kotiin illalla kymmenen jälkeen. Supisteli kipeästi, mutta kohdunsuu oli avautunut vuorokauden supistelulla vasta kolmeen senttimetriin, joten kotona oltiin. Sellainen päivä.
Yritin syödä vähän ja kävin sohvalle makaamaan. Supistus iski paljon aikaisempaa kipeämpänä. Tähtiä vilisi silmissä, kun heijasin itseäni supistuksen läpi. Tuntui että nivuset ja munasarjat räjähtää. Seuraava samanlainen supistus tuli muutaman minuutin päästä. Ja taas.
Toinen supistusten yö kotona oli entistä hankalampi. Supistuksia tuli samalla tahdilla kuin edellisenä yönä. Viideltä herätin Ulpun ja sanoin, etten kestä enää. Väsymys oli jotain aivan järkyttävää ja keinot kestää kipua loppuneet. Kuudelta istuimme taas taksissa.
Päivä 2 synnytysvastaanotolla. Uusinta eilisestä. Oxanest auttaa taas sen verran, että saan vähän hengähtää. Kävellään. Avautumista ei edelleen nimeksikään, kunnes iltapäivällä saan päälleni sairaalan vaatteet ja avuksi kipuihin tens-laitteen. Juhuu, kätilö siis uskoo, että pian synnytetään! Tens tuntuu ärsyttävältä, mutta koitan löytää siitä oikeat taajuudet. Supistuksia on tullut yli puolitoista vuorokautta, kun siirrymme torstaina iltapäivällä synnytyssaliin.
Ulpu tirauttaa pienet itkut. Helpotuksesta vähän ja siitä, että nyt se tapahtuu oikeasti.
Kun raskausviikkoja tuli täyteen 38, tajusin että tyyppi saattaisi lähteä tulemaan mahan tälle puolelle milloin tahansa seuraavien neljän viikon aikana. Eräänä iltana väsyneenä mietin, että toivottavasti ei tänään. En jaksaisi. Kauhistutti mahdollisesti viikkojen epätietoisuus ja odotus.
Rv 38+5. Myöhään tiistai-iltana vatsassa kurahti ja väänsi. "Nyt kyllä tulee ripsa!" Huudahdin hienostuneeseen tapaani ja pomppasin vessaan. Vessasta huutelin, että vääntää pahoin. Ulpu kysyi, enhän nyt synnytä. "No en kai." ...paperiin päätyi vereslimaista vuotoa. Vatsaa väänsi taas. Tulin pois vessasta. Vatsaa kivisti uudelleen. Supistuksia! Nää on nyt niitä, mietin. Olin lukenut, että supistukset voivat alkaa ja loppua monta kertaa, joten suuntasimme nukkumaan. Minä makuuhuoneeseen kuorsaamaan ja Ulpu olohuoneeseen patjalle kuorsausta pakoon, jotta jaksaa lähteä töihin.
En nukkunut. Supistuksia tuli uudelleen ja uudelleen kipeinä. Latasin puhelimeen sovelluksen, joka laski supistusten välin ja keston. 3-6 minuutin välein supisti 30 sekunnista reiluun minuuttiin kerrallaan. Näin jatkui koko yön. Otin panadolia ja kävin kahdesti kuumassa suihkussa. Suihkussa sain vähän aisteille hämäystä, parasetamoli ei tehnyt kivuille tietenkään mitään.
Valvotun yön jälkeen olin aivan poikki ja kivuista selviäminen tuntui raskaalta. Lähdimme taksilla synnytyspäivystykseen, jossa otettiin käyrää supistuksista ja vauvan sykkeestä. Sisätutkimuksessa selvisi siinä vaiheessa lohduton totuus. Kohdunkaula oli hävinnyt ja auennut, mutta vasta n. 1,5 cm. Sain lämpöpussin mukaani ja lähdimme töpöttelemään sairaala-alueelle avautumisen edistymisen toivossa. Kahvion pöydässä meinasin oksentaa kivusta ja väsymyksestä. Sain Oxanest-injektion, jotta voisin levätä supistuksilta. Kätilö uumoili, että mikäli lääke ei lopettaisi supistuksia, johtaisivat supistukset synnytykseen. Lääke ei vienyt kipua pois, mutta helpotti sen verran, että torkahtelin supistusten välillä. Vaikutusta lääkkeellä oli vajaa kaksi tuntia.
Supistukset jatkuivat samalla intensiteetillä päivän. Iltavuoron hoitaja oli eri linjoilla kuin aamuinen, ja kertoi tylysti, että vauva voi tulla nyt tai kahden viikon päästä. Just. Pyysin päästä käyrille vielä ja supistusten välillä olikin jopa 10 minuuttia. Käytännössä hoitaja passitti meidät kotiin, vaikka minusta tuntui, että olisi parempi jäädä. Kotona en jaksaisi, enkä halunnut maksaa taksista, kun tunsin, että synnytys oli nurkan takana. Pettymystä nieleskellen ajoimme taksilla kotiin illalla kymmenen jälkeen. Supisteli kipeästi, mutta kohdunsuu oli avautunut vuorokauden supistelulla vasta kolmeen senttimetriin, joten kotona oltiin. Sellainen päivä.
Yritin syödä vähän ja kävin sohvalle makaamaan. Supistus iski paljon aikaisempaa kipeämpänä. Tähtiä vilisi silmissä, kun heijasin itseäni supistuksen läpi. Tuntui että nivuset ja munasarjat räjähtää. Seuraava samanlainen supistus tuli muutaman minuutin päästä. Ja taas.
Toinen supistusten yö kotona oli entistä hankalampi. Supistuksia tuli samalla tahdilla kuin edellisenä yönä. Viideltä herätin Ulpun ja sanoin, etten kestä enää. Väsymys oli jotain aivan järkyttävää ja keinot kestää kipua loppuneet. Kuudelta istuimme taas taksissa.
Päivä 2 synnytysvastaanotolla. Uusinta eilisestä. Oxanest auttaa taas sen verran, että saan vähän hengähtää. Kävellään. Avautumista ei edelleen nimeksikään, kunnes iltapäivällä saan päälleni sairaalan vaatteet ja avuksi kipuihin tens-laitteen. Juhuu, kätilö siis uskoo, että pian synnytetään! Tens tuntuu ärsyttävältä, mutta koitan löytää siitä oikeat taajuudet. Supistuksia on tullut yli puolitoista vuorokautta, kun siirrymme torstaina iltapäivällä synnytyssaliin.
Ulpu tirauttaa pienet itkut. Helpotuksesta vähän ja siitä, että nyt se tapahtuu oikeasti.
Touhon päiviä
Pieni touhotin on neljän kuukauden ikäinen. Touho syö rintamaitoa ympäri vuorokauden 2-4 tunnin välein. Öisin nukkuu hyvin ja jatkaa itse unia omassa pinnasängyssä käytyään vieressä tankkaamassa. Nukkumaan mennään yleensä kaikki yhtä aikaa kymmenen aikoihin ja touhis herää aamulla 9-10 aikaan. Päivisin rytmi vaihtelee, mutta usein päivään mahtuu yhdet pidemmät unet 2-3 tuntia ja muutamat lyhyemmät torkut.
Reilu pari viikkoa sitten Touho oppi kääntymään selältä vatsalle. Siitä seuraava viikko pyörittiin yötkin, ja unet oli kaikilla vähissä. Nyt ollaan onneksi jo palattu normaaliin ja odotellaan seuraavaa "vaihetta". Kop kop.
Touho on tosi seurallinen höpöttäjä ja vaatisi huomiota joka hetki hereillä ollessaan. Hän ei tulistu helposti vaan vaatii asioita tuohtuneesti ja painokkaasti selostamalla ja huutelemalla.
4kk:n iässä Touho painaa 7200g ja on 64cm pitkä. Neuvolalääkärin mukaan kasvaa tasaisesti ja sopusuhtaisesti. Käytössä on pääasiassa koon 68 vaatteet. Juuri vaihdettiin yövaipat Muumien 4-kokoon. Päivisin käytetään kestovaippoja, mikä hieman vaatii tältä äidiltä harrastuneisuutta, mutta onneksi olen asiaan hurahtanut. Kun vielä keksisi hyvän kestoratkaisun yöksi.
Ollaan käyty Touhon kanssa pilateksessa ja äiti-vauva lihaskuntotunneilla. Muuten ollaan viihdytty kotona hyvin enkä ole kaivannut mammakerhoja tai muuta järjestettyä ohjelmaa. Mitä muut puuhaa äitiyslomalla vai onko ohjelma vapaa?
Reilu pari viikkoa sitten Touho oppi kääntymään selältä vatsalle. Siitä seuraava viikko pyörittiin yötkin, ja unet oli kaikilla vähissä. Nyt ollaan onneksi jo palattu normaaliin ja odotellaan seuraavaa "vaihetta". Kop kop.
Touho on tosi seurallinen höpöttäjä ja vaatisi huomiota joka hetki hereillä ollessaan. Hän ei tulistu helposti vaan vaatii asioita tuohtuneesti ja painokkaasti selostamalla ja huutelemalla.
4kk:n iässä Touho painaa 7200g ja on 64cm pitkä. Neuvolalääkärin mukaan kasvaa tasaisesti ja sopusuhtaisesti. Käytössä on pääasiassa koon 68 vaatteet. Juuri vaihdettiin yövaipat Muumien 4-kokoon. Päivisin käytetään kestovaippoja, mikä hieman vaatii tältä äidiltä harrastuneisuutta, mutta onneksi olen asiaan hurahtanut. Kun vielä keksisi hyvän kestoratkaisun yöksi.
Ollaan käyty Touhon kanssa pilateksessa ja äiti-vauva lihaskuntotunneilla. Muuten ollaan viihdytty kotona hyvin enkä ole kaivannut mammakerhoja tai muuta järjestettyä ohjelmaa. Mitä muut puuhaa äitiyslomalla vai onko ohjelma vapaa?
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Päivitys vauva-arjen keskeltä
Alkuun pahoittelen katoamistani blogimaailmasta. Sitä se elämän muutos teettää. Nyt arki on asettunut uomiinsa ja olen tottunut tähän uuteen rytmiin. Ja nautin ihan täysillä!
Meillä on kohta 2 kk vanha pikkuinen poika. Touho syntyi rv 39+0 kahden vuorokauden työn tuloksena. Mitoiltaan hän oli oikein standardikappale, 49cm ja 3540g. Synnytys kesti kauan ja meni hyvin. Siitä voisin kirjoitella vielä lisää, mutta siis kokemus oli minulle hyvä.
Touho kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidolla. Poika on ollut alusta saakka jäntevä kaveri ja kuulemma ikäistään vanhemman oloinen. Tähän vaikuttanee myös nopeaan kertynyt vauvan pyöreys. Meillä ei pitkään asustellut rimpulaista vastasyntynyttä. Ihana palleromme <3 Maailman söpöin vauva, johon ollaan niin rakastuttu.
Ulpu tekee tällä hetkellä arkipäivisin töitä. Päivät ollaan Touhottimen kanssa kahdestaan, ja minä yritän tehdä kotitöitä minkä ehdin vauvan nukkuessa. Ellen sitten itsekin nuku. Tänään noustiin sängystä puoli yhdeltätoista... Illalla voidaan sitten viettää aikaa kaikki yhdessä.
Tämä kotielämä sopii mulle tosi hyvin. Kotona puuhailu ja Touhon tarpeista huolehtiminen on just nyt parasta.
Meillä on kohta 2 kk vanha pikkuinen poika. Touho syntyi rv 39+0 kahden vuorokauden työn tuloksena. Mitoiltaan hän oli oikein standardikappale, 49cm ja 3540g. Synnytys kesti kauan ja meni hyvin. Siitä voisin kirjoitella vielä lisää, mutta siis kokemus oli minulle hyvä.
Touho kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidolla. Poika on ollut alusta saakka jäntevä kaveri ja kuulemma ikäistään vanhemman oloinen. Tähän vaikuttanee myös nopeaan kertynyt vauvan pyöreys. Meillä ei pitkään asustellut rimpulaista vastasyntynyttä. Ihana palleromme <3 Maailman söpöin vauva, johon ollaan niin rakastuttu.
Ulpu tekee tällä hetkellä arkipäivisin töitä. Päivät ollaan Touhottimen kanssa kahdestaan, ja minä yritän tehdä kotitöitä minkä ehdin vauvan nukkuessa. Ellen sitten itsekin nuku. Tänään noustiin sängystä puoli yhdeltätoista... Illalla voidaan sitten viettää aikaa kaikki yhdessä.
Tämä kotielämä sopii mulle tosi hyvin. Kotona puuhailu ja Touhon tarpeista huolehtiminen on just nyt parasta.
perjantai 18. toukokuuta 2018
Stressimamma
Jään töistä pois toukokuun loppuessa ja äitiysloman aloitan virallisesti melkein pari viikkoa myöhemmin. Työnkuvasta johtuen lopetteluun menee aikaa ja usein varsinkin viimeisten viikkojen aikana on stressi kasvanut ja tullut kotiin asti. Yritän paketoida ja järjestellä töitä, jotta voisin lähteä kesän viettoon hyvillä mielin. Välillä aika epätoivoisellakin mielellä olen huolissani stressaamisesta ja sen vaikutuksesta odotukseen.
Odotus on kuitenkin mennyt oppikirjamaisen hyvin! En ole kärsinyt suuremmista vaivoista eikä raskaus ole ollut esteenä oikeastaan millekään. Pientä murhetta on tuottanut runsas painonnousu, josta neuvolan hoitaja muistaa joka kerran huomauttaa. Esimerkiksi viime käynnillä rv 27 painoa oli tullut keskimäärin yli 800g/vko, ja nyt luulen että tahti on vielä tuosta hieman kiihtynyt. Itse on olisi edes huolissani, kun kaikki muu on täysin mallillaan ja maha kasvaa sopusuhtaisesti käyrällään. Ruokailutottumukset ovat pysyneet samoina ja säännöllisinä läpi raskauden. Jotenkin kaiken stressitaakan alla neuvolan painohuomautukset rasittavat erityisen paljon ja tuntuvat vievän osan raskauden ilosta.
Raskausviikkoja on kasassa 31. Pieni tyyppi tuntuu jo olevan aika myllääjä. Potkuista en osaa sanoa mitään vaan vauvan liikehdintä on kokonaisvaltaista mylläämistä ja muljumista. Liikkeet alkoivat tuntua kerralla oikein voimalla, kun kohdun etuseinässä sijaitseva istukka vaimensi niitä pitkään.
Tässäpä pikainen päivitys ja selittelyt hiljaisuuteen. Toivon jaksavani kirjoitella enemmän kunhan pääsen vaihtamaan stressihatun kesälippaan!
Odotus on kuitenkin mennyt oppikirjamaisen hyvin! En ole kärsinyt suuremmista vaivoista eikä raskaus ole ollut esteenä oikeastaan millekään. Pientä murhetta on tuottanut runsas painonnousu, josta neuvolan hoitaja muistaa joka kerran huomauttaa. Esimerkiksi viime käynnillä rv 27 painoa oli tullut keskimäärin yli 800g/vko, ja nyt luulen että tahti on vielä tuosta hieman kiihtynyt. Itse on olisi edes huolissani, kun kaikki muu on täysin mallillaan ja maha kasvaa sopusuhtaisesti käyrällään. Ruokailutottumukset ovat pysyneet samoina ja säännöllisinä läpi raskauden. Jotenkin kaiken stressitaakan alla neuvolan painohuomautukset rasittavat erityisen paljon ja tuntuvat vievän osan raskauden ilosta.
Raskausviikkoja on kasassa 31. Pieni tyyppi tuntuu jo olevan aika myllääjä. Potkuista en osaa sanoa mitään vaan vauvan liikehdintä on kokonaisvaltaista mylläämistä ja muljumista. Liikkeet alkoivat tuntua kerralla oikein voimalla, kun kohdun etuseinässä sijaitseva istukka vaimensi niitä pitkään.
Tässäpä pikainen päivitys ja selittelyt hiljaisuuteen. Toivon jaksavani kirjoitella enemmän kunhan pääsen vaihtamaan stressihatun kesälippaan!
torstai 8. maaliskuuta 2018
Kyytiläinen poika
Hyvää naistenpäivää!
Kohdussani kasvaa pieni poika. Rakenneultrassa kaikki oli kunnossa ja mitat kohdillaan. Ihanaa! Hieno sydän, hienot munuaiset, hienot aivot ja hienosti kasvanut pieni ihminen. Pieni oli tutkimuksessa yhteistyössä, paitsi nilkkojen asentoa ei lopuksi olisi suostunut näyttämään, koska hänellä alkoi selvästi uniaika. Nousin hoitajan kehoituksesta useamman kerran tepastelemaan huoneessa ja sillä tyyppiin saikin liikettä. Kahdeksi sekunniksi. Ultraäänilaitteen ollessa asemissa oli tyyppikin aina takaisin mukavasti kerällä kippurassa. Lopulta tökkimisellä saatiin jalat oikenemaan, ja viimeinenkin asia tarkistettua.
Viikon päästä ollaan jo raskaustodistusta hakemassa.
Kohdussani kasvaa pieni poika. Rakenneultrassa kaikki oli kunnossa ja mitat kohdillaan. Ihanaa! Hieno sydän, hienot munuaiset, hienot aivot ja hienosti kasvanut pieni ihminen. Pieni oli tutkimuksessa yhteistyössä, paitsi nilkkojen asentoa ei lopuksi olisi suostunut näyttämään, koska hänellä alkoi selvästi uniaika. Nousin hoitajan kehoituksesta useamman kerran tepastelemaan huoneessa ja sillä tyyppiin saikin liikettä. Kahdeksi sekunniksi. Ultraäänilaitteen ollessa asemissa oli tyyppikin aina takaisin mukavasti kerällä kippurassa. Lopulta tökkimisellä saatiin jalat oikenemaan, ja viimeinenkin asia tarkistettua.
Viikon päästä ollaan jo raskaustodistusta hakemassa.
Tilaukseen meni jo aiemmin haaveilemani Cybex priam rattaat. Valittiin musta runko ja all terrain renkaat eli ne eniten "maastorenkaat" kolmesta vaihtoehdosta. Värinä oranssi. Toistaiseksi ei vaunukoppaa otettu ollenkaan, sillä ratasistuimen saa täysin makuuasentoon. Lisäsuojaksi ja kylmemmille keleille sitten makuu-/lämpöpussi. Jes. En malta odottaa, että rattaat saapuu postiin. 4 viikkoa on pitkä toimitusaika malttamattomalle, vaikka kyytiläisen saapumiseen on aikaa. Ulpu antoi minun tehdä valinnan rattaiden suhteen. Kelpuutti toki kärryt pikaisella testiajolla, kun kuulemma bussiin näillä voisi kuvitella pääsevänsä helposti. Se onkin tärkeä ominaisuus, koska autoa meillä ei ole. Hinta oli suolainen, mutta toisaalta en keksi mitään muita tarvikkeita, mihin kokisin tarvetta panostaa yhtä paljon, joten uskon tämän olevan hyvä sijoitus. Parhaassa tapauksessa näillä kuljetaan ainakin pari vuotta päivittäin.
torstai 15. helmikuuta 2018
Tarinaa mahasta
Tänään on rv 18+0. Viimeisen viikon aikana mahani on selvästi pyöristynyt. Sitä ennen keskivartalo oli kyllä kasvanut, mutta joka suuntaan tasaisena tukkina. Vieläkään maha ei varmankaan ulkopuoliselle näytä raskausmahalta, mutta itse huomaan muutoksen selvästi. Töissä ehdin jo turhautua kommentointiin, kun yleisesti arvuuteltiin, miten vauva mahtuu olemattomassa kuvussa kasvamaan. Hieman kummaa, koska neuvolassa sanottiin, että ensisynnyttäjällä maha voi hyvinkin alkaa näkymään vasta lähempänä raskauden puoliväliä. Puoliväliin on nyt 2 viikkoa, ja maha alkanut tehdä tuloaan. Eli normikupu meikällä! :D
Aiemmin mainitsin työkaverista, jonka bongasin nt-ultrassa yhtäaikaa meidän kanssa. Hänen poissaoloon oli aivan muut syyt kuin mitä pelkäsin, ja nyt saankin jakaa raskauskokemusta kahvitauolla. Työkaverilla on laskettu aika 4 päivää mun jälkeen. Mieletön, ihana sattuma meidän 15 hengen työporukassa! Tämän työkaverin johdolla uskaltauduin omasta raskaudesta kertomaan noin kaksi viikkoa sitten. Aikamoista mahan vertailuahan tämä on ollut, juurikin muiden työkavereiden puolelta. Työkaverin maha kun oli jo huomattavasti aiemmin pyöristynyt ja on suurempi. Kummatkin odotamme ensimmäistä lasta. Näkee tässä, kuinka yksilöllisiä nämä asiat ovat. Saa nähdä, onko meidän minityyppi vielä isokokoinen parin viikon päästä rakenneultrassa. Jotenkin toivoisin, että olisi, niin pääsisin näpäyttämään vatsan kasvun kommentoijille, hah!
Koin ensimmäisen epätoivotun mahan lääppimisen äskettäin. Työpaikalla tapahtui tämäkin. Hämmennyin niin pahasti, etten osannut edes reagoida asiaan. En olisi vielä uskonut.
Pienen tyypin liikkeitä en ole vielä varmuudella tuntenut. Välillä luulen tuntevani jotain uutta tökkäystä alamahalla, mutta kun pysähdyn kuulostelemaan tuntemusta, se ei toistu. Eli en osaa sanoa. Toivottavasti tyyppi alkaa pian tökkiä selvemmin ja lähettää terveisiä sisäpuolelta.
Aiemmin mainitsin työkaverista, jonka bongasin nt-ultrassa yhtäaikaa meidän kanssa. Hänen poissaoloon oli aivan muut syyt kuin mitä pelkäsin, ja nyt saankin jakaa raskauskokemusta kahvitauolla. Työkaverilla on laskettu aika 4 päivää mun jälkeen. Mieletön, ihana sattuma meidän 15 hengen työporukassa! Tämän työkaverin johdolla uskaltauduin omasta raskaudesta kertomaan noin kaksi viikkoa sitten. Aikamoista mahan vertailuahan tämä on ollut, juurikin muiden työkavereiden puolelta. Työkaverin maha kun oli jo huomattavasti aiemmin pyöristynyt ja on suurempi. Kummatkin odotamme ensimmäistä lasta. Näkee tässä, kuinka yksilöllisiä nämä asiat ovat. Saa nähdä, onko meidän minityyppi vielä isokokoinen parin viikon päästä rakenneultrassa. Jotenkin toivoisin, että olisi, niin pääsisin näpäyttämään vatsan kasvun kommentoijille, hah!
Koin ensimmäisen epätoivotun mahan lääppimisen äskettäin. Työpaikalla tapahtui tämäkin. Hämmennyin niin pahasti, etten osannut edes reagoida asiaan. En olisi vielä uskonut.
Pienen tyypin liikkeitä en ole vielä varmuudella tuntenut. Välillä luulen tuntevani jotain uutta tökkäystä alamahalla, mutta kun pysähdyn kuulostelemaan tuntemusta, se ei toistu. Eli en osaa sanoa. Toivottavasti tyyppi alkaa pian tökkiä selvemmin ja lähettää terveisiä sisäpuolelta.
tiistai 23. tammikuuta 2018
Hankinnat alkakoot
Hurjaa, tänään on jo viikot 14+5. 15. raskausviikko. Mieletöntä! Ensimmäiset vaateostokset pikkutyypille tehtiin viikko sitten. Lähdettiin kirpputorille sillä mielellä, että vauvalle saa ostaa jotakin, jos mieluisaa löytyy. No ei löytynyt kirpputorilta, mutta aleissa tuli hullaantuminen. Tyypillä on nyt ihanat kesäiset lappuhaalarit ja kolme erilaista päällyspaitaa. Jossain vaiheessa täytynee vaatteita hankkia myös järkimielellä, esim. bodeja ja muuta perusvaatetta. Varmaan jonkin verran saadaan kaveriltakin pientä vaatetta.
Oon myös miettinyt kovasti, että minkä kokoista vaatetta uskaltaa edes ostaa?? Itse olen melkein 180 cm pitkä ja tyyppi oli ikäistään isompi jo nt-ultrassa! Mulla on myös veli, joka syntyi 57 senttisenä eikä kukaan meistä sisaruksista ole alle 52 cm:n jäänyt ekassa mittauksessa. Siksi ajattelen, ettei oikein uskalla 50-kokoa hankkia enkä kovin paljon 56 kokoakaan, jos se mahtuu viikon päälle. Toisaalta sitten, jos tyyppi saapuukin ennen aikojaan, tulee puvusto olemaan mahdottoman suuri. Tadaa, meikä taas stressailee etukäteen... :D
Kärryhöyry on alkanut myös! Vertailen kuumeisesti rattaiden ja vaunujen ominaisuuksia ja mittoja, ja mietin juuri meille sopivaa menopeliä. Pieni ja näppärä sen olisi oltava, mutta silti tukeva ja sellainen, jolla pääsee lumessa eteenpäin. Mieluusti vähän tilaa tavaroillekin, koska ollaan kaupunkilaisia ja kuljetaan kävellen ja julkisilla kaikkialle, myös ruokaostoksille. Suosituksia? Tästä pienen tyypin kulkuvälineestä taitaa tulla mun projekti, sillä Ulpu ei juuri jaksa kiinnostua teknisistä ominaisuuksista. Kuulemma hyvä, jos on helppo käyttää eikä ole liian montaa vipua ja saranaa. Selvä! Jätän Ulpun fiilistelemään suloisia vaatteita ja jatkan vertailevaa selvitystä. Pian täytyy päästä suorittamaan koeajoja.
Raskaudesta kertomista töissä olen päättänyt viivyttää mahdollisimman myöhälle. Saa nähdä milloin mahakumpu paljastaa. Vielä se ei ulospäin mitenkään näy, paitsi ehkä vähän huonossa ryhdissä ja iltaisin, jolloin kyse on enemmänkin turvotuksesta. Maha vain tuntuu kovalta ja pinkeältä. Tiukimmat farkut jätin käytöstä pois heti joulun jälkeen. Nyt koitan selvitä yksillä löysemmillä housuilla, ja kotioloissa tietysti collareilla ja vastaavilla. Parina päivänä olen vetänyt jalkaan resorivyötäröiset mammafarkut, mutta vielä ne valuvat ikävästi päältä. Eli siis äitiyspöksytkin olen jo hankkinut! Elämä on yhtä shoppailua, kun odottaa. Ja kaikki on vasta alussa.
Oon myös miettinyt kovasti, että minkä kokoista vaatetta uskaltaa edes ostaa?? Itse olen melkein 180 cm pitkä ja tyyppi oli ikäistään isompi jo nt-ultrassa! Mulla on myös veli, joka syntyi 57 senttisenä eikä kukaan meistä sisaruksista ole alle 52 cm:n jäänyt ekassa mittauksessa. Siksi ajattelen, ettei oikein uskalla 50-kokoa hankkia enkä kovin paljon 56 kokoakaan, jos se mahtuu viikon päälle. Toisaalta sitten, jos tyyppi saapuukin ennen aikojaan, tulee puvusto olemaan mahdottoman suuri. Tadaa, meikä taas stressailee etukäteen... :D
Kärryhöyry on alkanut myös! Vertailen kuumeisesti rattaiden ja vaunujen ominaisuuksia ja mittoja, ja mietin juuri meille sopivaa menopeliä. Pieni ja näppärä sen olisi oltava, mutta silti tukeva ja sellainen, jolla pääsee lumessa eteenpäin. Mieluusti vähän tilaa tavaroillekin, koska ollaan kaupunkilaisia ja kuljetaan kävellen ja julkisilla kaikkialle, myös ruokaostoksille. Suosituksia? Tästä pienen tyypin kulkuvälineestä taitaa tulla mun projekti, sillä Ulpu ei juuri jaksa kiinnostua teknisistä ominaisuuksista. Kuulemma hyvä, jos on helppo käyttää eikä ole liian montaa vipua ja saranaa. Selvä! Jätän Ulpun fiilistelemään suloisia vaatteita ja jatkan vertailevaa selvitystä. Pian täytyy päästä suorittamaan koeajoja.
Raskaudesta kertomista töissä olen päättänyt viivyttää mahdollisimman myöhälle. Saa nähdä milloin mahakumpu paljastaa. Vielä se ei ulospäin mitenkään näy, paitsi ehkä vähän huonossa ryhdissä ja iltaisin, jolloin kyse on enemmänkin turvotuksesta. Maha vain tuntuu kovalta ja pinkeältä. Tiukimmat farkut jätin käytöstä pois heti joulun jälkeen. Nyt koitan selvitä yksillä löysemmillä housuilla, ja kotioloissa tietysti collareilla ja vastaavilla. Parina päivänä olen vetänyt jalkaan resorivyötäröiset mammafarkut, mutta vielä ne valuvat ikävästi päältä. Eli siis äitiyspöksytkin olen jo hankkinut! Elämä on yhtä shoppailua, kun odottaa. Ja kaikki on vasta alussa.
tiistai 9. tammikuuta 2018
Pieni on niin suuri
Mun odotukseni alkoi todella vasta aivan äskettäin. Tyypillä menee hyvin! Kävimme nt-ultrassa, jossa nähtiin pieni, joka on jo kovin suuri. Tyyppi oli kasvanut 12+4 viikoille mennessä jo 68 mm:n mittaiseksi päästä peppuun, mikä vastaa neljä päivää vanhempaa! Kuulemma viiden päivän heitosta olisi laskettua aikaa siirretty. Olisipa siitäkin tullut keskustelu, kun ultratessa jo sanoin, ettei tyyppi voi olla päivääkään vanhempi, eikä ultraaja oikein tuntunut ymmärtävän. Selitteli vaan, kuinka hedelmöityshetkeä ei voi tarkasti tietää. Vaikka alkuun käytiin läpi raskautuminen inseminaatiolla. Siinä kohtaa kätilöä tosin vielä kiinnosti vain munasolujen ikä riskilaskentaa varten, ja varmisteli, ettei munasoluja ole kerätty aiemmin.
Pieneltä löytyi kaikki tässä vaiheessa raskautta todennettavissa olevat rakenteet. Niskaturvotus oli suurimman mittauksen mukaan 1,4 mm ja kromosomihäiriöiden riskit matalat. Siellä se kellui ja otti pari kertaa kunnon potkun kohdun seinämästä. Hassua ajatella, että siellä on pienellä menot päällä, eikä me täällä tiedetä niistä mitään! Napatyveä ei olisi millään näyttänyt ja sen takia ultrattiinkin mahan päältä ja alakautta ja taas mahan päältä.
Kumma sattuma kävi tuolla reissulla. Omaa vuoroamme odotellessa työkaverini tuli puolisonsa kanssa yhdestä äitiysultran huoneista. Työkaveri ei uskoakseni minua nähnyt istumassa viistosti palkin takana odotustilassa. Mietin, että ihan mahtavaa! Varmaankin työkaveri on samalla asialla äitiysultrassa. Saan jakaa odotushössötyksen työpaikalla jonkun kanssa, eikä kaikki huomio keskity minuun. Tänään sitten olen toisella fiiliksellä, kun sain ilmoituksen, että kyseinen työkaveri on suhteellisen pitkällä sairauslomalla. Heille ei tainnutkaan tulla hyviä uutisia... Itsekkäästi itseeni palaan, ja totean että töissä kertominen ahdistaa tämän takia kahta kauheammin. Ahdisti se muutenkin.
Aion myös pantata kertomista siihen, että työpaikan virka, jota olen hakenut, on täytetty. Syrjiminen raskauden perusteella on laitonta, mutta en haluaa ottaa riskiä, että joutuisin jäädä jossittelemaan.
Meille tulee heinäkuussa vauva!
Pieneltä löytyi kaikki tässä vaiheessa raskautta todennettavissa olevat rakenteet. Niskaturvotus oli suurimman mittauksen mukaan 1,4 mm ja kromosomihäiriöiden riskit matalat. Siellä se kellui ja otti pari kertaa kunnon potkun kohdun seinämästä. Hassua ajatella, että siellä on pienellä menot päällä, eikä me täällä tiedetä niistä mitään! Napatyveä ei olisi millään näyttänyt ja sen takia ultrattiinkin mahan päältä ja alakautta ja taas mahan päältä.
Kumma sattuma kävi tuolla reissulla. Omaa vuoroamme odotellessa työkaverini tuli puolisonsa kanssa yhdestä äitiysultran huoneista. Työkaveri ei uskoakseni minua nähnyt istumassa viistosti palkin takana odotustilassa. Mietin, että ihan mahtavaa! Varmaankin työkaveri on samalla asialla äitiysultrassa. Saan jakaa odotushössötyksen työpaikalla jonkun kanssa, eikä kaikki huomio keskity minuun. Tänään sitten olen toisella fiiliksellä, kun sain ilmoituksen, että kyseinen työkaveri on suhteellisen pitkällä sairauslomalla. Heille ei tainnutkaan tulla hyviä uutisia... Itsekkäästi itseeni palaan, ja totean että töissä kertominen ahdistaa tämän takia kahta kauheammin. Ahdisti se muutenkin.
Aion myös pantata kertomista siihen, että työpaikan virka, jota olen hakenut, on täytetty. Syrjiminen raskauden perusteella on laitonta, mutta en haluaa ottaa riskiä, että joutuisin jäädä jossittelemaan.
Meille tulee heinäkuussa vauva!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)