Eka nega

Tänään 13 dpo (14 päivää inssistä) tehtiin ensimmäinen raskaustesti, päivällä 4 tunnin pidättämisen jälkeen. Yksi viiva, ei voittoa. Seuraavalle kierrokselle. Menkat saa tulla. Perjantain kunniaksi otan oluen ja istutan itseni netflixin ääreen.

Oireiden kuvittelua

Dpo 11, oireita ei ole. Ei edes kuvittelemalla! Tai no, tänään paukahti huuleen herpesrakkula ensimmäisen kerran pariin vuoteen. Optimisti saattaisi uskoa sen oireeksi. Mä uskon sen syksyn merkiksi ja kuivien huulten aiheuttamaksi. Jotenkin vahvat fiilikset, että en olisi raskaana, vaikka järki sanoo, ettei sitä vielä voi tietää. Että edelleen on lääkärin maalailema 20 % mahdollisuus raskauteen. 80% mahdollisuus, etten ole raskaana... Niin.


Pakko sanoa, ettei pää voi tällaista kovin montaa kertaa kestää. Hatunnosto niille, joilla on yrityskiertoja kertynyt.

Tuubat auki tulevaan!

Pessimisti ei taaskaan pettynyt! Kiertopäivän 10 ultrauksessa oikealla puolella suurin munarakkula oli 14 mm:n kokoinen ja vasemmalla oli selvästi johtavaksi munarakkulaksi valikoitunut 15 mm:n rakkula. Tämän perusteella lääkäri epäili ovulaation ja siis inseminaation tapahtuvan kierron päivänä 12 tai 13. Eli melko lyhyt kierto taas tulossa, kuten kesän ajan on ollutkin. Itse stressaantuneena ja ylivirittyneenä kehon tuntemuksiin uumoilin, ettei vielä olisi munasarjoissa tapahtunut juuri mitään. Vuosi sitten ensimmäisellä yrityskierrolla kun ovulaatiotestiin ilmestyi plussa vasta kp 21.


Munanjohtimien aukiolotutkimus tehtiin sen kummempia ihmettelemättä. Olin ottanut sekä parasetamolia että ibuprofeenia edeltävästi. Ehkä hieman liioittelua, niin ajattelin jälkeenpäin. Se oli nopeasti ohi. Tuubat olivat hienosti auki, kuulemma hoitaja ei olisi helpommalla voinut päästä. Katetrin laitto tuntui karmeimmilta kuukautiskivuilta. Pelkäsin tutkimuksesta seuraavan hartiapistosta tai muuta jälkikipua, kun töihin oli vielä mentävä, mutta tutkimuksen jälkeen ei mitään tuntemuksia ollut. Kokonaisuudessaan tutkimus kesti ehkä kolme minuuttia, ja tässäkin arviossa saattaa olla mukana pieni aika-arviota vääristävä epämukavuuslisä.


Nyt jännätään. Tänään kp 11 ovulaatiotesti oli negatiivinen. Käskivät soittaa tuloksen joka päivä klinikalle. Töiden puolesta toivon, että inseminaatio osuisi perjantaille (kp 13). Tosin lääkäri epäili, että ehkä olisi tarpeen ultrata uudestaan kp 12, ellei testi ole silloin positiivinen. Kuulemma stressi voi jotenkin estää luteinisoivan hormonin konsentroitumisen virtsaan, jolloin plussa jäisi saamatta. Olisihan se inhottavaa, jos hyvä ovulaatio menisi hukkaan sen vuoksi!

Tapahtuu

Elokuu saapui. Kuukautiset myös, eli aika soittaa klinikalle. Sovitusti soitin, ja varattiin aika ultraan kiertopäivälle 10. Mahdollisesti siinä samalla tehdään aukiolotutkimus. Olen hieman kahden vaiheilla,haluanko tutkimusta. Mitään syytä olettaa munatorvien olevan tukossa ei ole. Toisaalta rahanmeno on sellaisessa suuruusluokassa, että kaikki mahdolliset esteet haluaisin kartoittaa ja eliminoida. Vaikea päätös. Toivottavasti keskustelu ultraavan lääkärin kanssa auttaa. Mitä mietteitä teillä muilla on munatorvien aukiolotutkimukseen liittyen?

Siittöistä on tehty varaus. Jännittävää. Ehkä jo tässä kuussa päästään ensimmäiseen inseminaatioon klinikalla. Arvaamaton kiertoni saattaa tietysti heittää ovulaation viikonlopulle, jolloin kierto menee ohi, mutta sitä on mahdotonta ennustaa. Sen verran vahtelevat syklit ovat olleet viimeisen vuoden ajan. Ovulaatio kuitenkinon joka kierrossa tapahtunut, ja sen olen saanut tikulla kiinni tai muutoin tunnistanut ja keskimäärin 16 päivää ovulaatiosta (15-17) on alkanut aina uusi kierto.

Nyt tapahtuu. Vaikka ensimmäinen yrityskierto oli jo vuosi sitten, ja asia ollut mielessä paljon kauemmin, tuntuu että tämä hetki tuli todella nopeasti. Miten nyt ollaan aivan ensimmäisen klinikkainssin edellä? Huomaan, että ajattalen jotenkin klinikkainseminaatiossa olevan merkittävästi paremmat mahdollisuudet onnistua. Järjellä ajatellen, ero ei ole tilastollisesti kovin suuri. Jonkinlaista turvaa hoitoihin liittyvä kontrolli kuitenkin tuo. Kontrollin tarpeisena päsmärinä nautin tästä fiiliksestä todella! :D