Poas

Yksi lohduton viiva viime sunnuntaina dpo 13 (tai 12, ainakin dpiui 13!). Oikea testipäivä olisi ollut maanantai, mutta sunnuntai tuntui paremmalta päivältä pettyä. Ulpu yritti olla toiveikkaampi. Sanoi, ettei raskauden kai vielä tarvitsisikaan näkyä. Sekin on varmasti totta -jonkun kohdalla. Minä taas odottelen menkkoja saapuvaksi huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Pitkä luteaalivaihe on hyvä juttu, mutta tässä kohtaa tuo helposti turhaa toivoa. Pääseepähän joka kierrolla testailemaan. Tunnistan itsessäni hyvin poas (pee-on-a-stick)-addiktin. Instagram toimitti urbaanin sanakirjan virkaa.

Rahatilanne pakottaa nyt miettimään tulevia suunnitelmia. Meidän taloudessa on kuitenkin van yksi työssäkäyvä ja yksi täysipäiväinen opiskelija, jolle tukia heruu 250 euroa kuukaudessa. Kokeillaan vielä inssi numero 3, ja sen jälkeen pidetään taukoa pari kiertoa. Niin että tämän vuoden puolella siis tehdään vielä yksi inssi. Ellei tulosta tule, olisi sitten mahdollista jatkaa inssejä ensi vuoden puolella. pelottava ajatus, että mitä jos ei seuraavatkaan kolme tuota tulosta. Mutta se on kai jo liian pitkälle menevää murehtimista.

Viikko vielä

8 päivää inseminaatiosta ja kaiketi myös ovulaatiosta. Ensi maanantaina tulee kaksi viikkoa täyteen, ja lupa testata. Minähän ennakoin jo haluani aikaisempaan testaamiseen ja itse asiassa testasin tänään! Tarkoituksena oli siis nähdä, ettei irrotuspiikki ole enää nähtävissä. Ei ollut, kun 10 iu-herkkyyksisellä halpistestillä tikutin. Oireita ei ole, mutta tuskin siltikään maltan odottaa viikonlopun yli testaamista. Sunnuntaiaamuna 12/13 dpo voisi olla jo ihan järjellinen hetki.

Fiilikset onnistumisesta vaihtelee laidasta laitaan. Varsinkin nyt vielä, kun oireita ei olisi voinut odottaakaan. Ollaan Ulpun kanssa oltu puhumatta piinailusta, mikä on ollut hyvä. Luulen, että se on omalla kohdalla vähän hillinnyt tuumailua ja spekulointia. Muutaman kerran olen saanut itseni kiinni suunnittelemasta seuraavan kierron mahdollista ovulaatiopäivää ja inseminaatiota...

Taas piinaillaan

Viime viikon torstaina kp 11 kävin ultrassa, jossa näkyi samassa munasarjassa 15 mm ja 16 mm follikkelit. Hienosti siis kasvaneet, mutta pahasti näytti siltä, että ovulaatio osuu viikonlopulle. Tehtiin suunnitelma, että pe, la ja su otin kunakin päivänä ibuprofeenia 600 mg munarakkulan kasvua ja ovulaatiota hidastamaan. Viikonlopun ajan testailin ovulaatiota 2 kertaa vuorokaudessa.


Ja sehän toimi! Maanantaiaamuna kp 15 vasta ovulaatiotesti oli ehkä-positiivinen. Viivat olivat suunnilleen samanvahvuiset, mutta olikohan testiviiva varmasti yhtä vahva? Mieltä olisi rauhoittanut varmaan digitesti, mutta sellaista ei ollut valmiina. Selvästi kuitenkin lh-taso oli kohonnut, kerran selkeä muutos testissä näkyi tarkkaan pitoisuuteen sen enempää nyt juuttumatta.

Maanantaiaamulle oli joka tapauksessa sovittu ultra, ja siellä paljastuikin 20 x 29 mm:n rakkula, eli olisiko se siis keskimäärin 25 mm. Lääkäri oli sitä mieltä, että tehdään inssi samana päivänä, kun kerran follikkeli on jo niin mahtavan kokoinen ja ehkä-plussakin testissä. Aamupäivän puolella ajelin töistä vielä takaisin klinikalle inseminaatioon. Varmuudeksi ja mahdollista raskauden alkua tukemaan otin myös tarjotun Pregnyl-annoksen. Sen avulla tai ehkäpä muutenkin iltapäivällä lh-testi oli kirkuvan kyseenalaistamattoman positiivinen. Seuraavana aamuna päättelin lämmöistä ja limoista (sorry tmi) ovulaation tapahtuneen yön aikana viimeistään.  Eli ihan ok ajoitus!


Sellaista mietin, että voiko follikkeli olla liian suuri? Ylikypsä tai jotain. Viimeksikin follikkeli oli ehtinyt kasvaa 24 mm:n kokoiseksi eikä lh-testi ollut vielä positiivinen. Normaalisti kai rakkulan  koko sen puhjetessa on 20-24 mm.