Jään töistä pois toukokuun loppuessa ja äitiysloman aloitan virallisesti melkein pari viikkoa myöhemmin. Työnkuvasta johtuen lopetteluun menee aikaa ja usein varsinkin viimeisten viikkojen aikana on stressi kasvanut ja tullut kotiin asti. Yritän paketoida ja järjestellä töitä, jotta voisin lähteä kesän viettoon hyvillä mielin. Välillä aika epätoivoisellakin mielellä olen huolissani stressaamisesta ja sen vaikutuksesta odotukseen.
Odotus on kuitenkin mennyt oppikirjamaisen hyvin! En ole kärsinyt suuremmista vaivoista eikä raskaus ole ollut esteenä oikeastaan millekään. Pientä murhetta on tuottanut runsas painonnousu, josta neuvolan hoitaja muistaa joka kerran huomauttaa. Esimerkiksi viime käynnillä rv 27 painoa oli tullut keskimäärin yli 800g/vko, ja nyt luulen että tahti on vielä tuosta hieman kiihtynyt. Itse on olisi edes huolissani, kun kaikki muu on täysin mallillaan ja maha kasvaa sopusuhtaisesti käyrällään. Ruokailutottumukset ovat pysyneet samoina ja säännöllisinä läpi raskauden. Jotenkin kaiken stressitaakan alla neuvolan painohuomautukset rasittavat erityisen paljon ja tuntuvat vievän osan raskauden ilosta.
Raskausviikkoja on kasassa 31. Pieni tyyppi tuntuu jo olevan aika myllääjä. Potkuista en osaa sanoa mitään vaan vauvan liikehdintä on kokonaisvaltaista mylläämistä ja muljumista. Liikkeet alkoivat tuntua kerralla oikein voimalla, kun kohdun etuseinässä sijaitseva istukka vaimensi niitä pitkään.
Tässäpä pikainen päivitys ja selittelyt hiljaisuuteen. Toivon jaksavani kirjoitella enemmän kunhan pääsen vaihtamaan stressihatun kesälippaan!
perjantai 18. toukokuuta 2018
torstai 8. maaliskuuta 2018
Kyytiläinen poika
Hyvää naistenpäivää!
Kohdussani kasvaa pieni poika. Rakenneultrassa kaikki oli kunnossa ja mitat kohdillaan. Ihanaa! Hieno sydän, hienot munuaiset, hienot aivot ja hienosti kasvanut pieni ihminen. Pieni oli tutkimuksessa yhteistyössä, paitsi nilkkojen asentoa ei lopuksi olisi suostunut näyttämään, koska hänellä alkoi selvästi uniaika. Nousin hoitajan kehoituksesta useamman kerran tepastelemaan huoneessa ja sillä tyyppiin saikin liikettä. Kahdeksi sekunniksi. Ultraäänilaitteen ollessa asemissa oli tyyppikin aina takaisin mukavasti kerällä kippurassa. Lopulta tökkimisellä saatiin jalat oikenemaan, ja viimeinenkin asia tarkistettua.
Viikon päästä ollaan jo raskaustodistusta hakemassa.
Kohdussani kasvaa pieni poika. Rakenneultrassa kaikki oli kunnossa ja mitat kohdillaan. Ihanaa! Hieno sydän, hienot munuaiset, hienot aivot ja hienosti kasvanut pieni ihminen. Pieni oli tutkimuksessa yhteistyössä, paitsi nilkkojen asentoa ei lopuksi olisi suostunut näyttämään, koska hänellä alkoi selvästi uniaika. Nousin hoitajan kehoituksesta useamman kerran tepastelemaan huoneessa ja sillä tyyppiin saikin liikettä. Kahdeksi sekunniksi. Ultraäänilaitteen ollessa asemissa oli tyyppikin aina takaisin mukavasti kerällä kippurassa. Lopulta tökkimisellä saatiin jalat oikenemaan, ja viimeinenkin asia tarkistettua.
Viikon päästä ollaan jo raskaustodistusta hakemassa.
Tilaukseen meni jo aiemmin haaveilemani Cybex priam rattaat. Valittiin musta runko ja all terrain renkaat eli ne eniten "maastorenkaat" kolmesta vaihtoehdosta. Värinä oranssi. Toistaiseksi ei vaunukoppaa otettu ollenkaan, sillä ratasistuimen saa täysin makuuasentoon. Lisäsuojaksi ja kylmemmille keleille sitten makuu-/lämpöpussi. Jes. En malta odottaa, että rattaat saapuu postiin. 4 viikkoa on pitkä toimitusaika malttamattomalle, vaikka kyytiläisen saapumiseen on aikaa. Ulpu antoi minun tehdä valinnan rattaiden suhteen. Kelpuutti toki kärryt pikaisella testiajolla, kun kuulemma bussiin näillä voisi kuvitella pääsevänsä helposti. Se onkin tärkeä ominaisuus, koska autoa meillä ei ole. Hinta oli suolainen, mutta toisaalta en keksi mitään muita tarvikkeita, mihin kokisin tarvetta panostaa yhtä paljon, joten uskon tämän olevan hyvä sijoitus. Parhaassa tapauksessa näillä kuljetaan ainakin pari vuotta päivittäin.
torstai 15. helmikuuta 2018
Tarinaa mahasta
Tänään on rv 18+0. Viimeisen viikon aikana mahani on selvästi pyöristynyt. Sitä ennen keskivartalo oli kyllä kasvanut, mutta joka suuntaan tasaisena tukkina. Vieläkään maha ei varmankaan ulkopuoliselle näytä raskausmahalta, mutta itse huomaan muutoksen selvästi. Töissä ehdin jo turhautua kommentointiin, kun yleisesti arvuuteltiin, miten vauva mahtuu olemattomassa kuvussa kasvamaan. Hieman kummaa, koska neuvolassa sanottiin, että ensisynnyttäjällä maha voi hyvinkin alkaa näkymään vasta lähempänä raskauden puoliväliä. Puoliväliin on nyt 2 viikkoa, ja maha alkanut tehdä tuloaan. Eli normikupu meikällä! :D
Aiemmin mainitsin työkaverista, jonka bongasin nt-ultrassa yhtäaikaa meidän kanssa. Hänen poissaoloon oli aivan muut syyt kuin mitä pelkäsin, ja nyt saankin jakaa raskauskokemusta kahvitauolla. Työkaverilla on laskettu aika 4 päivää mun jälkeen. Mieletön, ihana sattuma meidän 15 hengen työporukassa! Tämän työkaverin johdolla uskaltauduin omasta raskaudesta kertomaan noin kaksi viikkoa sitten. Aikamoista mahan vertailuahan tämä on ollut, juurikin muiden työkavereiden puolelta. Työkaverin maha kun oli jo huomattavasti aiemmin pyöristynyt ja on suurempi. Kummatkin odotamme ensimmäistä lasta. Näkee tässä, kuinka yksilöllisiä nämä asiat ovat. Saa nähdä, onko meidän minityyppi vielä isokokoinen parin viikon päästä rakenneultrassa. Jotenkin toivoisin, että olisi, niin pääsisin näpäyttämään vatsan kasvun kommentoijille, hah!
Koin ensimmäisen epätoivotun mahan lääppimisen äskettäin. Työpaikalla tapahtui tämäkin. Hämmennyin niin pahasti, etten osannut edes reagoida asiaan. En olisi vielä uskonut.
Pienen tyypin liikkeitä en ole vielä varmuudella tuntenut. Välillä luulen tuntevani jotain uutta tökkäystä alamahalla, mutta kun pysähdyn kuulostelemaan tuntemusta, se ei toistu. Eli en osaa sanoa. Toivottavasti tyyppi alkaa pian tökkiä selvemmin ja lähettää terveisiä sisäpuolelta.
Aiemmin mainitsin työkaverista, jonka bongasin nt-ultrassa yhtäaikaa meidän kanssa. Hänen poissaoloon oli aivan muut syyt kuin mitä pelkäsin, ja nyt saankin jakaa raskauskokemusta kahvitauolla. Työkaverilla on laskettu aika 4 päivää mun jälkeen. Mieletön, ihana sattuma meidän 15 hengen työporukassa! Tämän työkaverin johdolla uskaltauduin omasta raskaudesta kertomaan noin kaksi viikkoa sitten. Aikamoista mahan vertailuahan tämä on ollut, juurikin muiden työkavereiden puolelta. Työkaverin maha kun oli jo huomattavasti aiemmin pyöristynyt ja on suurempi. Kummatkin odotamme ensimmäistä lasta. Näkee tässä, kuinka yksilöllisiä nämä asiat ovat. Saa nähdä, onko meidän minityyppi vielä isokokoinen parin viikon päästä rakenneultrassa. Jotenkin toivoisin, että olisi, niin pääsisin näpäyttämään vatsan kasvun kommentoijille, hah!
Koin ensimmäisen epätoivotun mahan lääppimisen äskettäin. Työpaikalla tapahtui tämäkin. Hämmennyin niin pahasti, etten osannut edes reagoida asiaan. En olisi vielä uskonut.
Pienen tyypin liikkeitä en ole vielä varmuudella tuntenut. Välillä luulen tuntevani jotain uutta tökkäystä alamahalla, mutta kun pysähdyn kuulostelemaan tuntemusta, se ei toistu. Eli en osaa sanoa. Toivottavasti tyyppi alkaa pian tökkiä selvemmin ja lähettää terveisiä sisäpuolelta.
tiistai 23. tammikuuta 2018
Hankinnat alkakoot
Hurjaa, tänään on jo viikot 14+5. 15. raskausviikko. Mieletöntä! Ensimmäiset vaateostokset pikkutyypille tehtiin viikko sitten. Lähdettiin kirpputorille sillä mielellä, että vauvalle saa ostaa jotakin, jos mieluisaa löytyy. No ei löytynyt kirpputorilta, mutta aleissa tuli hullaantuminen. Tyypillä on nyt ihanat kesäiset lappuhaalarit ja kolme erilaista päällyspaitaa. Jossain vaiheessa täytynee vaatteita hankkia myös järkimielellä, esim. bodeja ja muuta perusvaatetta. Varmaan jonkin verran saadaan kaveriltakin pientä vaatetta.
Oon myös miettinyt kovasti, että minkä kokoista vaatetta uskaltaa edes ostaa?? Itse olen melkein 180 cm pitkä ja tyyppi oli ikäistään isompi jo nt-ultrassa! Mulla on myös veli, joka syntyi 57 senttisenä eikä kukaan meistä sisaruksista ole alle 52 cm:n jäänyt ekassa mittauksessa. Siksi ajattelen, ettei oikein uskalla 50-kokoa hankkia enkä kovin paljon 56 kokoakaan, jos se mahtuu viikon päälle. Toisaalta sitten, jos tyyppi saapuukin ennen aikojaan, tulee puvusto olemaan mahdottoman suuri. Tadaa, meikä taas stressailee etukäteen... :D
Kärryhöyry on alkanut myös! Vertailen kuumeisesti rattaiden ja vaunujen ominaisuuksia ja mittoja, ja mietin juuri meille sopivaa menopeliä. Pieni ja näppärä sen olisi oltava, mutta silti tukeva ja sellainen, jolla pääsee lumessa eteenpäin. Mieluusti vähän tilaa tavaroillekin, koska ollaan kaupunkilaisia ja kuljetaan kävellen ja julkisilla kaikkialle, myös ruokaostoksille. Suosituksia? Tästä pienen tyypin kulkuvälineestä taitaa tulla mun projekti, sillä Ulpu ei juuri jaksa kiinnostua teknisistä ominaisuuksista. Kuulemma hyvä, jos on helppo käyttää eikä ole liian montaa vipua ja saranaa. Selvä! Jätän Ulpun fiilistelemään suloisia vaatteita ja jatkan vertailevaa selvitystä. Pian täytyy päästä suorittamaan koeajoja.
Raskaudesta kertomista töissä olen päättänyt viivyttää mahdollisimman myöhälle. Saa nähdä milloin mahakumpu paljastaa. Vielä se ei ulospäin mitenkään näy, paitsi ehkä vähän huonossa ryhdissä ja iltaisin, jolloin kyse on enemmänkin turvotuksesta. Maha vain tuntuu kovalta ja pinkeältä. Tiukimmat farkut jätin käytöstä pois heti joulun jälkeen. Nyt koitan selvitä yksillä löysemmillä housuilla, ja kotioloissa tietysti collareilla ja vastaavilla. Parina päivänä olen vetänyt jalkaan resorivyötäröiset mammafarkut, mutta vielä ne valuvat ikävästi päältä. Eli siis äitiyspöksytkin olen jo hankkinut! Elämä on yhtä shoppailua, kun odottaa. Ja kaikki on vasta alussa.
Oon myös miettinyt kovasti, että minkä kokoista vaatetta uskaltaa edes ostaa?? Itse olen melkein 180 cm pitkä ja tyyppi oli ikäistään isompi jo nt-ultrassa! Mulla on myös veli, joka syntyi 57 senttisenä eikä kukaan meistä sisaruksista ole alle 52 cm:n jäänyt ekassa mittauksessa. Siksi ajattelen, ettei oikein uskalla 50-kokoa hankkia enkä kovin paljon 56 kokoakaan, jos se mahtuu viikon päälle. Toisaalta sitten, jos tyyppi saapuukin ennen aikojaan, tulee puvusto olemaan mahdottoman suuri. Tadaa, meikä taas stressailee etukäteen... :D
Kärryhöyry on alkanut myös! Vertailen kuumeisesti rattaiden ja vaunujen ominaisuuksia ja mittoja, ja mietin juuri meille sopivaa menopeliä. Pieni ja näppärä sen olisi oltava, mutta silti tukeva ja sellainen, jolla pääsee lumessa eteenpäin. Mieluusti vähän tilaa tavaroillekin, koska ollaan kaupunkilaisia ja kuljetaan kävellen ja julkisilla kaikkialle, myös ruokaostoksille. Suosituksia? Tästä pienen tyypin kulkuvälineestä taitaa tulla mun projekti, sillä Ulpu ei juuri jaksa kiinnostua teknisistä ominaisuuksista. Kuulemma hyvä, jos on helppo käyttää eikä ole liian montaa vipua ja saranaa. Selvä! Jätän Ulpun fiilistelemään suloisia vaatteita ja jatkan vertailevaa selvitystä. Pian täytyy päästä suorittamaan koeajoja.
Raskaudesta kertomista töissä olen päättänyt viivyttää mahdollisimman myöhälle. Saa nähdä milloin mahakumpu paljastaa. Vielä se ei ulospäin mitenkään näy, paitsi ehkä vähän huonossa ryhdissä ja iltaisin, jolloin kyse on enemmänkin turvotuksesta. Maha vain tuntuu kovalta ja pinkeältä. Tiukimmat farkut jätin käytöstä pois heti joulun jälkeen. Nyt koitan selvitä yksillä löysemmillä housuilla, ja kotioloissa tietysti collareilla ja vastaavilla. Parina päivänä olen vetänyt jalkaan resorivyötäröiset mammafarkut, mutta vielä ne valuvat ikävästi päältä. Eli siis äitiyspöksytkin olen jo hankkinut! Elämä on yhtä shoppailua, kun odottaa. Ja kaikki on vasta alussa.
tiistai 9. tammikuuta 2018
Pieni on niin suuri
Mun odotukseni alkoi todella vasta aivan äskettäin. Tyypillä menee hyvin! Kävimme nt-ultrassa, jossa nähtiin pieni, joka on jo kovin suuri. Tyyppi oli kasvanut 12+4 viikoille mennessä jo 68 mm:n mittaiseksi päästä peppuun, mikä vastaa neljä päivää vanhempaa! Kuulemma viiden päivän heitosta olisi laskettua aikaa siirretty. Olisipa siitäkin tullut keskustelu, kun ultratessa jo sanoin, ettei tyyppi voi olla päivääkään vanhempi, eikä ultraaja oikein tuntunut ymmärtävän. Selitteli vaan, kuinka hedelmöityshetkeä ei voi tarkasti tietää. Vaikka alkuun käytiin läpi raskautuminen inseminaatiolla. Siinä kohtaa kätilöä tosin vielä kiinnosti vain munasolujen ikä riskilaskentaa varten, ja varmisteli, ettei munasoluja ole kerätty aiemmin.
Pieneltä löytyi kaikki tässä vaiheessa raskautta todennettavissa olevat rakenteet. Niskaturvotus oli suurimman mittauksen mukaan 1,4 mm ja kromosomihäiriöiden riskit matalat. Siellä se kellui ja otti pari kertaa kunnon potkun kohdun seinämästä. Hassua ajatella, että siellä on pienellä menot päällä, eikä me täällä tiedetä niistä mitään! Napatyveä ei olisi millään näyttänyt ja sen takia ultrattiinkin mahan päältä ja alakautta ja taas mahan päältä.
Kumma sattuma kävi tuolla reissulla. Omaa vuoroamme odotellessa työkaverini tuli puolisonsa kanssa yhdestä äitiysultran huoneista. Työkaveri ei uskoakseni minua nähnyt istumassa viistosti palkin takana odotustilassa. Mietin, että ihan mahtavaa! Varmaankin työkaveri on samalla asialla äitiysultrassa. Saan jakaa odotushössötyksen työpaikalla jonkun kanssa, eikä kaikki huomio keskity minuun. Tänään sitten olen toisella fiiliksellä, kun sain ilmoituksen, että kyseinen työkaveri on suhteellisen pitkällä sairauslomalla. Heille ei tainnutkaan tulla hyviä uutisia... Itsekkäästi itseeni palaan, ja totean että töissä kertominen ahdistaa tämän takia kahta kauheammin. Ahdisti se muutenkin.
Aion myös pantata kertomista siihen, että työpaikan virka, jota olen hakenut, on täytetty. Syrjiminen raskauden perusteella on laitonta, mutta en haluaa ottaa riskiä, että joutuisin jäädä jossittelemaan.
Meille tulee heinäkuussa vauva!
Pieneltä löytyi kaikki tässä vaiheessa raskautta todennettavissa olevat rakenteet. Niskaturvotus oli suurimman mittauksen mukaan 1,4 mm ja kromosomihäiriöiden riskit matalat. Siellä se kellui ja otti pari kertaa kunnon potkun kohdun seinämästä. Hassua ajatella, että siellä on pienellä menot päällä, eikä me täällä tiedetä niistä mitään! Napatyveä ei olisi millään näyttänyt ja sen takia ultrattiinkin mahan päältä ja alakautta ja taas mahan päältä.
Kumma sattuma kävi tuolla reissulla. Omaa vuoroamme odotellessa työkaverini tuli puolisonsa kanssa yhdestä äitiysultran huoneista. Työkaveri ei uskoakseni minua nähnyt istumassa viistosti palkin takana odotustilassa. Mietin, että ihan mahtavaa! Varmaankin työkaveri on samalla asialla äitiysultrassa. Saan jakaa odotushössötyksen työpaikalla jonkun kanssa, eikä kaikki huomio keskity minuun. Tänään sitten olen toisella fiiliksellä, kun sain ilmoituksen, että kyseinen työkaveri on suhteellisen pitkällä sairauslomalla. Heille ei tainnutkaan tulla hyviä uutisia... Itsekkäästi itseeni palaan, ja totean että töissä kertominen ahdistaa tämän takia kahta kauheammin. Ahdisti se muutenkin.
Aion myös pantata kertomista siihen, että työpaikan virka, jota olen hakenut, on täytetty. Syrjiminen raskauden perusteella on laitonta, mutta en haluaa ottaa riskiä, että joutuisin jäädä jossittelemaan.
Meille tulee heinäkuussa vauva!
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Oireita
Ennen raskauden alkua olin täysin vakuuttunut siitä, että olo olisi kerrassaan kummallisen erilainen, jos raskaus alkaisi. Huomenna tulee täyteen 10 + 0 viikkoa ja tähän mennessä olen kummastellut oireettomuutta ja ehtinyt kyllästyä myöhemmin ilmenneisiin oireisiin.
Viikot - 6+
Haloo! Missä oireet. Testissä on hieno viiva ja testailen joka toinen päivä uskoakseni, että raskaus on alkanut. Ulpu pyytää rahoittumaan, mutta minä rauhattomana tökin tissejäni, joissa ei ole mitään erilaista kuin ennen. Johan on! Myöhemmin alkuraskauden ultrassa saan lääkäriltä armahduksen, kun hän kertoo, että tekemäni n. 5 raskaustestiä on hyvinkin keskimääräinen luku tehtyjä testejä heidän klinikallaan raskautuneiden kesken. Hä hä.
Viikot 6+1 - 8+ jotakin
Huonoa tekee. Kuin loppumaton matkapahoinvointi. Matkaksi riittää aamuisin kyljen kääntäminen. Pian opin, että jatkuva syöminen pitää etovan olon kurissa. Ja minähän syön. Koko ajan. Syön aamupalan, aamun välipalan, lounaan, iltäpäivän välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ja työpäivän ajan lisäksi vähintään tunnin välein jotakin pientä suolaista. Suolakeksejä kuluu! Kaiken on oltava suolaista. Makea ei maistu, mikä on minulle ennenkuulumatonta. Oksentaa ei ole tarvinnut, eikä saikkua ottaa. Ylpeänä tästä mussutan suolakeksejäni tyytyväisenä.
Nähdään rusina ultrassa. Tämähän on totta! Tissit on tavalliset. Tuntuu, että minua on huijattu tissitarinoilla.
8+0 - 9+6
Väsyttää. Nukahdan nykyisin helposti, mikä on hyväkin asia, koska tavallisesti olen kova stressaamaan ja nukahtaminen on vaikeaa. Viikonloppuna päiväunet on ihan huippu juttu! Arki-iltoina olen tyytyväinen jos saan tiskit hoidettua ja käytyä suihkussa. Sohva on mukava. Etova olo on menossa mukana. En enää jaksa, kun 1 1/2 tunnin tiimipalaveri töissä on tuskaa etovan olon vuoksi. Tissit! Ne on ehkä hieman suuremmat. Ei kai ihmekään, sillä ensimmäinen neuvolakäynti paljastaa painon nousseen 4 kiloa... Kiitti suolakeksit! Tosin neuvolatäti ymmärtää. Sanoo, ettei juuri oikeanlainen ravitsemus ole vielä kovinkaan tärkeää, toisella kolmanneksella sitten. Pelottaa minkälaiseksi tankkeriksi tämän raskauden aikana ehdinkään kasvaa. Melkoisen kookas kun olen naiseksi muutenkin.
Viikot - 6+
Haloo! Missä oireet. Testissä on hieno viiva ja testailen joka toinen päivä uskoakseni, että raskaus on alkanut. Ulpu pyytää rahoittumaan, mutta minä rauhattomana tökin tissejäni, joissa ei ole mitään erilaista kuin ennen. Johan on! Myöhemmin alkuraskauden ultrassa saan lääkäriltä armahduksen, kun hän kertoo, että tekemäni n. 5 raskaustestiä on hyvinkin keskimääräinen luku tehtyjä testejä heidän klinikallaan raskautuneiden kesken. Hä hä.
Viikot 6+1 - 8+ jotakin
Huonoa tekee. Kuin loppumaton matkapahoinvointi. Matkaksi riittää aamuisin kyljen kääntäminen. Pian opin, että jatkuva syöminen pitää etovan olon kurissa. Ja minähän syön. Koko ajan. Syön aamupalan, aamun välipalan, lounaan, iltäpäivän välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ja työpäivän ajan lisäksi vähintään tunnin välein jotakin pientä suolaista. Suolakeksejä kuluu! Kaiken on oltava suolaista. Makea ei maistu, mikä on minulle ennenkuulumatonta. Oksentaa ei ole tarvinnut, eikä saikkua ottaa. Ylpeänä tästä mussutan suolakeksejäni tyytyväisenä.
Nähdään rusina ultrassa. Tämähän on totta! Tissit on tavalliset. Tuntuu, että minua on huijattu tissitarinoilla.
8+0 - 9+6
Väsyttää. Nukahdan nykyisin helposti, mikä on hyväkin asia, koska tavallisesti olen kova stressaamaan ja nukahtaminen on vaikeaa. Viikonloppuna päiväunet on ihan huippu juttu! Arki-iltoina olen tyytyväinen jos saan tiskit hoidettua ja käytyä suihkussa. Sohva on mukava. Etova olo on menossa mukana. En enää jaksa, kun 1 1/2 tunnin tiimipalaveri töissä on tuskaa etovan olon vuoksi. Tissit! Ne on ehkä hieman suuremmat. Ei kai ihmekään, sillä ensimmäinen neuvolakäynti paljastaa painon nousseen 4 kiloa... Kiitti suolakeksit! Tosin neuvolatäti ymmärtää. Sanoo, ettei juuri oikeanlainen ravitsemus ole vielä kovinkaan tärkeää, toisella kolmanneksella sitten. Pelottaa minkälaiseksi tankkeriksi tämän raskauden aikana ehdinkään kasvaa. Melkoisen kookas kun olen naiseksi muutenkin.
torstai 7. joulukuuta 2017
Hiirisydän
Pieni hyypiö on todellinen! Alkuraskauden ultrassa käytiin rv 7+5. Kaikki näytti hyvältä, ja pieni vastasi täsmälleen viikkoja kokonsa puolesta. Kokoahan oli jo 14,2 mm. Ja se vipattava sydän! Voih. Saatiin ultrakuvat mukaan. Siinä sitten lääkäriltä kyselin, että mikähän pää on pää ja mikä on se toinen pää. Ulpulla tuntui olevan parempi hahmotus asiassa kuin minulla. :D Ei varmaan ihmekään, sillä itse olin ultrauksen aikana niin jännittynyt, että en oikein tajunnut, mitä tapahtui, ja pääni pyöri hermostuneena ruudun ja Ulpun naaman väliä vimmatusti. Ulpu puolestaan näytti tapittavan ruutua silmät naulittuna alusta loppuun. Pääasia, että kaikki on kunnossa, ja molemmat nähtiin se sykkivä sydän, joka toi mieleen pienen hiiren.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)