Tänään on rv 18+0. Viimeisen viikon aikana mahani on selvästi pyöristynyt. Sitä ennen keskivartalo oli kyllä kasvanut, mutta joka suuntaan tasaisena tukkina. Vieläkään maha ei varmankaan ulkopuoliselle näytä raskausmahalta, mutta itse huomaan muutoksen selvästi. Töissä ehdin jo turhautua kommentointiin, kun yleisesti arvuuteltiin, miten vauva mahtuu olemattomassa kuvussa kasvamaan. Hieman kummaa, koska neuvolassa sanottiin, että ensisynnyttäjällä maha voi hyvinkin alkaa näkymään vasta lähempänä raskauden puoliväliä. Puoliväliin on nyt 2 viikkoa, ja maha alkanut tehdä tuloaan. Eli normikupu meikällä! :D
Aiemmin mainitsin työkaverista, jonka bongasin nt-ultrassa yhtäaikaa meidän kanssa. Hänen poissaoloon oli aivan muut syyt kuin mitä pelkäsin, ja nyt saankin jakaa raskauskokemusta kahvitauolla. Työkaverilla on laskettu aika 4 päivää mun jälkeen. Mieletön, ihana sattuma meidän 15 hengen työporukassa! Tämän työkaverin johdolla uskaltauduin omasta raskaudesta kertomaan noin kaksi viikkoa sitten. Aikamoista mahan vertailuahan tämä on ollut, juurikin muiden työkavereiden puolelta. Työkaverin maha kun oli jo huomattavasti aiemmin pyöristynyt ja on suurempi. Kummatkin odotamme ensimmäistä lasta. Näkee tässä, kuinka yksilöllisiä nämä asiat ovat. Saa nähdä, onko meidän minityyppi vielä isokokoinen parin viikon päästä rakenneultrassa. Jotenkin toivoisin, että olisi, niin pääsisin näpäyttämään vatsan kasvun kommentoijille, hah!
Koin ensimmäisen epätoivotun mahan lääppimisen äskettäin. Työpaikalla tapahtui tämäkin. Hämmennyin niin pahasti, etten osannut edes reagoida asiaan. En olisi vielä uskonut.
Pienen tyypin liikkeitä en ole vielä varmuudella tuntenut. Välillä luulen tuntevani jotain uutta tökkäystä alamahalla, mutta kun pysähdyn kuulostelemaan tuntemusta, se ei toistu. Eli en osaa sanoa. Toivottavasti tyyppi alkaa pian tökkiä selvemmin ja lähettää terveisiä sisäpuolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti