Jään töistä pois toukokuun loppuessa ja äitiysloman aloitan virallisesti melkein pari viikkoa myöhemmin. Työnkuvasta johtuen lopetteluun menee aikaa ja usein varsinkin viimeisten viikkojen aikana on stressi kasvanut ja tullut kotiin asti. Yritän paketoida ja järjestellä töitä, jotta voisin lähteä kesän viettoon hyvillä mielin. Välillä aika epätoivoisellakin mielellä olen huolissani stressaamisesta ja sen vaikutuksesta odotukseen.
Odotus on kuitenkin mennyt oppikirjamaisen hyvin! En ole kärsinyt suuremmista vaivoista eikä raskaus ole ollut esteenä oikeastaan millekään. Pientä murhetta on tuottanut runsas painonnousu, josta neuvolan hoitaja muistaa joka kerran huomauttaa. Esimerkiksi viime käynnillä rv 27 painoa oli tullut keskimäärin yli 800g/vko, ja nyt luulen että tahti on vielä tuosta hieman kiihtynyt. Itse on olisi edes huolissani, kun kaikki muu on täysin mallillaan ja maha kasvaa sopusuhtaisesti käyrällään. Ruokailutottumukset ovat pysyneet samoina ja säännöllisinä läpi raskauden. Jotenkin kaiken stressitaakan alla neuvolan painohuomautukset rasittavat erityisen paljon ja tuntuvat vievän osan raskauden ilosta.
Raskausviikkoja on kasassa 31. Pieni tyyppi tuntuu jo olevan aika myllääjä. Potkuista en osaa sanoa mitään vaan vauvan liikehdintä on kokonaisvaltaista mylläämistä ja muljumista. Liikkeet alkoivat tuntua kerralla oikein voimalla, kun kohdun etuseinässä sijaitseva istukka vaimensi niitä pitkään.
Tässäpä pikainen päivitys ja selittelyt hiljaisuuteen. Toivon jaksavani kirjoitella enemmän kunhan pääsen vaihtamaan stressihatun kesälippaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti