Perjantaipaniikki

Kontrolli pettää! Lh-huippu ei vielä tänäänkään kp 13 ole näkyvissä testeissä. Nyt on perjantai, klinikka kiinni viikonlopun. Soitin klinikalle tuloksen, siellä kätilö nyt konsultoi lääkäriä jatkosuunnitelmasta. Harmittaa.

Tuubat auki tulevaan!

Pessimisti ei taaskaan pettynyt! Kiertopäivän 10 ultrauksessa oikealla puolella suurin munarakkula oli 14 mm:n kokoinen ja vasemmalla oli selvästi johtavaksi munarakkulaksi valikoitunut 15 mm:n rakkula. Tämän perusteella lääkäri epäili ovulaation ja siis inseminaation tapahtuvan kierron päivänä 12 tai 13. Eli melko lyhyt kierto taas tulossa, kuten kesän ajan on ollutkin. Itse stressaantuneena ja ylivirittyneenä kehon tuntemuksiin uumoilin, ettei vielä olisi munasarjoissa tapahtunut juuri mitään. Vuosi sitten ensimmäisellä yrityskierrolla kun ovulaatiotestiin ilmestyi plussa vasta kp 21.


Munanjohtimien aukiolotutkimus tehtiin sen kummempia ihmettelemättä. Olin ottanut sekä parasetamolia että ibuprofeenia edeltävästi. Ehkä hieman liioittelua, niin ajattelin jälkeenpäin. Se oli nopeasti ohi. Tuubat olivat hienosti auki, kuulemma hoitaja ei olisi helpommalla voinut päästä. Katetrin laitto tuntui karmeimmilta kuukautiskivuilta. Pelkäsin tutkimuksesta seuraavan hartiapistosta tai muuta jälkikipua, kun töihin oli vielä mentävä, mutta tutkimuksen jälkeen ei mitään tuntemuksia ollut. Kokonaisuudessaan tutkimus kesti ehkä kolme minuuttia, ja tässäkin arviossa saattaa olla mukana pieni aika-arviota vääristävä epämukavuuslisä.


Nyt jännätään. Tänään kp 11 ovulaatiotesti oli negatiivinen. Käskivät soittaa tuloksen joka päivä klinikalle. Töiden puolesta toivon, että inseminaatio osuisi perjantaille (kp 13). Tosin lääkäri epäili, että ehkä olisi tarpeen ultrata uudestaan kp 12, ellei testi ole silloin positiivinen. Kuulemma stressi voi jotenkin estää luteinisoivan hormonin konsentroitumisen virtsaan, jolloin plussa jäisi saamatta. Olisihan se inhottavaa, jos hyvä ovulaatio menisi hukkaan sen vuoksi!

Tapahtuu

Elokuu saapui. Kuukautiset myös, eli aika soittaa klinikalle. Sovitusti soitin, ja varattiin aika ultraan kiertopäivälle 10. Mahdollisesti siinä samalla tehdään aukiolotutkimus. Olen hieman kahden vaiheilla,haluanko tutkimusta. Mitään syytä olettaa munatorvien olevan tukossa ei ole. Toisaalta rahanmeno on sellaisessa suuruusluokassa, että kaikki mahdolliset esteet haluaisin kartoittaa ja eliminoida. Vaikea päätös. Toivottavasti keskustelu ultraavan lääkärin kanssa auttaa. Mitä mietteitä teillä muilla on munatorvien aukiolotutkimukseen liittyen?

Siittöistä on tehty varaus. Jännittävää. Ehkä jo tässä kuussa päästään ensimmäiseen inseminaatioon klinikalla. Arvaamaton kiertoni saattaa tietysti heittää ovulaation viikonlopulle, jolloin kierto menee ohi, mutta sitä on mahdotonta ennustaa. Sen verran vahtelevat syklit ovat olleet viimeisen vuoden ajan. Ovulaatio kuitenkinon joka kierrossa tapahtunut, ja sen olen saanut tikulla kiinni tai muutoin tunnistanut ja keskimäärin 16 päivää ovulaatiosta (15-17) on alkanut aina uusi kierto.

Nyt tapahtuu. Vaikka ensimmäinen yrityskierto oli jo vuosi sitten, ja asia ollut mielessä paljon kauemmin, tuntuu että tämä hetki tuli todella nopeasti. Miten nyt ollaan aivan ensimmäisen klinikkainssin edellä? Huomaan, että ajattalen jotenkin klinikkainseminaatiossa olevan merkittävästi paremmat mahdollisuudet onnistua. Järjellä ajatellen, ero ei ole tilastollisesti kovin suuri. Jonkinlaista turvaa hoitoihin liittyvä kontrolli kuitenkin tuo. Kontrollin tarpeisena päsmärinä nautin tästä fiiliksestä todella! :D

Eka kerta

Eka kerta, nimittäin klinikalla. Käytiin samalla kerralla lääkärin luona ja psykologilla lahjasoluneuvonnassa. Lääkärillää todettiin, että päällisin puolin kaikki näyttää oikein hyvältä. Normaalin muotoinen kohtu, aktiivisen näköinen munasarja, ja toisessa munasarjassa pullisteli n. 2 sentin munarakkula eli juuri muuta siitä puolesta ei nähty. Myöhemmin samana päivänä uskon tunteneeni ovulaation, kuten useimmiten tunnenkin. Kierto on hieman epäsäännöllinen, mutta tulee aina normaalin rajoissa ja ovulaation olen aina saanut testeillä kiinni. Selvää siis on, että inseminaatiolla lähdetään yrittämään ja luonnolliseen kiertoon. Odottelemaan joudutaan yritystä elokuun lopulle, sillä nyt tulisi liian kiire heti seuraavaan kiertoon ja sitten on klinikan kesätauko. Lisäksi luonnolliseen kiertoon inseminaatiota tehtäessä voi kiertoja menna ohi, jos ovulaatio ajoittuu viikonloppuun. Eipä se haittaa, mieli on oikein rauhallinen kun on etenemissuunnitelma. Nyt on sitten hyvää aikaa käydä verikokeissa ja papa-kokeessa. Lähimmässä labrassa ajattelin molemmissa käydä. Verikoelähetteessä oli kilpirauhasarvot ja AMH, joka kertoo munasarjojen tilanteesta. Papa-koe oli lähinnä suositus, mutta haluan siinä käydä. Vähän suututtaa, että omassa kunnassa papa-seulonnat tehdään ensimmäisen kerran 30-vuotiaana, kun toisissa kunnissa kutsutaan seulassa jo 25-vuotiaat. Itse jään siihen väliin ikäni puolesta. Klinikalla papa maksaisi 40 euroa, ilman lähetettä lähimmässä laboratoriossa 39 euroa. Voisin tietysti varata ajan omalääkärille ja pyytää lähetteen, niin säästäisin n. 20 euroa tk-käyntimaksun jälkeen. En jaksa. Varasin lähilabraan ajan.

Psykologilla käynti oli todella hyvä kokemus ja auttoi meitä pariskuntana kommunikoimaan paremmin lapsen hankkimiseen liittyvistä toiveista ja peloista. Itse lahjasoluneuvontaa oli puolentoista tunnin käynnistä maksimissaan 15 minuuttia. Minusta oli todella hienoa, että psykologikäynnillä voitiin keskittyä siihen, mikä meille on tärkeintä ja auttaa meitä, eikä menty sitä neuvontasettiä vakiokaavalla. Kuitenkin naisparina on se etu, ettei ole lähtökohtaisesti mahdollistakaan salata lapselta tai lähipiiriltä lapsen geenien alkuperää. Tällaiseen keskusteluun ei siis tarvinnut sen syvemmin lähteä. Psykologi kertoi, että luovuttajat käyvät läpi terveyskyselyn ja keskustelun psykologin kanssa. Keskustelussa varmistutaan mm. siitä että lahjoittajat tietävät mahdollisten sukusoluista syntyneiden lasten voivan ottaa yhteyttä 18-vuotta täytettyään. Psykologin mukaan luovuttajat ovat valmiita vastaamaan mahdollisiin lapsen kysymyksiin alkuperästään, mikäli niitä aikanaan nousee. Minulle tämä kuulostaa tärkeältä, koska uskon että haluaisin tietää geneettisestä taustastani jotain, jos olisin itse saanut alkuni lahjoitetuilla sukusoluilla, ja sukusolujen lahjoittaja olisi mahdollista selvittää. Kotimaista luovuttajaa ollaan ajateltu tämänkin takia, että lapsella on parempi mahdollisuus selvittää joskus luovuttaja niin halutessaan. Kotimaisia soluja on kuulemma myös hyvin saatavilla tällä hetkellä.

Hyvillä mielin palataan elokuussa klinikalle ja päästään etenemään. Sitä ennen on ihana kesä edessä! Rakastan aurinkoa. Rakastan mun työtä. Rakastan Ulpua. Rakastan kaikkia kivoja blogityyppejä, jotka jakavat omaa matkaansa lapsiprojektissa.

Alkoi jännittää

Ihan pian on ensimmäinen käynti klinikalle. Samalla kerralle varattiin lääkärikäynti ja psykologin aika. Mua jännittää! Vielä ei ole varmuutta, milloin oltaisiin valmiita tekemään ensimmäinen hoito, mutta pelkkä mahdollisuus siihen on kutkuttava. Kummaa, kun tällaista tunnetta ei ollut silloin kun koti-inseminaatioilla yritettiin. Ehkä se kliininen lisä tuo tämän jänityksen. Hui hoi, melkein pelottaa. On jotenkin sellainen pelko, että siellä tuomittaisiin epäkelvoksi vanhemmaksi. En edes tiedä, miksi. Olen kyllä lukenut, että muillakin on ollut samanlaisia pelkoja. Eihän vanhemmuustaitoja voi ennustaa ennen kuin on vanhempi. Ja siltikin jossain sisuksissa pieni ilkeä peikko sanoo, ettei kai nyt kukaan lääkäri halua olla osallinen tähän soppaan. Ja varmasti haluaa! Katsotaan käynnin jälkeen.

Äidit ja lapset

Mulla ei ole lasta, mutta äiti mulla on. Äiti, jonka vuoksi olen elänyt traumaattisen lapsuuden (eikä se lapsuuteen loppunut). Äiti, jonka puolesta yhä pelkään. Äiti, jonka olemassaolo ahdistaa ja yhtä paljon ahdistaa se, että äiti ei aina halua olla olemassa. Pelottaa, että äitinä tulen muistuttamaan omaa äitiäni yhtään millään tavalla. Pelottaa, ettei musta ikinä tule äitiä.

Tämä on ollut vaikea sunnuntai.

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Hyvä, että on lapsettomien päivä, jolloin tuodaan esiin se, mitä lapsettomuus on ja miltä se tuntuu. Koen kuitenkin aina äitienpäivää edeltävän päivän ajankohtana ärsyttävän provokatiivisena. Itse olen loputtoman katkera siitä, että mulla ei ole ihanaa äitiä, jolle viedä kukkia tai kakkua. Lisäksi koen katkeruutta siitä, että mulla ei ole lapsia ja monilla muilla on noin vain hups. Silti en pääse siitä ajatuksesta, että lapsettomien lauantain ajankohta olisi päätetty, jotta syyllistettäisiin täysin sydämin äitienpäivää juhlivia. Ikään kuin jonkun ajatuksen pitäisi sitä ihmisten riemua himmentää. Enää voitaisiin vain lisätä huomiseksi äidittömien maanantai, ettei kukaan vahingossakaan muistelisi huomenna mukavaa äidin tai lasten kanssa vietettyä juhlaa ilman pistoa sydämessään.

Katkeruuteni näkyy ja kuuluu tänään. Pahoitan ehkä jonkun mielen. Tänään kaikki ovat typeriä; lapsettomat ja lapselliset, äidit ja lapset ja äidittömät lapset. Tämä on ollut vaikea sunnuntai. 

Tein sen sen tein

Varasin ajan ensikäynnille klinikalle. Tosin vasta kuukauden päähän eikä siitäkään ole varmuutta, että saan/saadaan työt järjestettyä hyvin. Ajattelin kuitenkin, että sitten kun inseminaatio klinikalla on ajankohtainen, niin siitä tulee säätämistä töihin sitten joka tapauksessa. Tällä ensikäynnillä taas ei ole samalla tavalla kiirettä eikä niin väliä, että päivä on juuri tietty, niin enpä nyt ala muokkaamaan työkalenteriani sen mukaan, kun ei pakko ole. Miten muuten, onko hyödyllistä varata ensikäynti lääkärille johonkin tiettyyn kohtaan kiertoa? Varasin sen nyt vähän ennen oletettua ovulaatiota, koska ajattelin, että siinä joka tapauksessa ultratessa nähtäisiin sitten toivottavasti hienosti munasoluja kasvatteleva munasarja. :D Te, joilla on kokemusta, onko tässä mitään järkeä vai olisiko joku muu ajankohta ollut hyödyllinen tai muuten perusteltu?