Pessimisti ei taaskaan pettynyt! Kiertopäivän 10 ultrauksessa oikealla puolella suurin munarakkula oli 14 mm:n kokoinen ja vasemmalla oli selvästi johtavaksi munarakkulaksi valikoitunut 15 mm:n rakkula. Tämän perusteella lääkäri epäili ovulaation ja siis inseminaation tapahtuvan kierron päivänä 12 tai 13. Eli melko lyhyt kierto taas tulossa, kuten kesän ajan on ollutkin. Itse stressaantuneena ja ylivirittyneenä kehon tuntemuksiin uumoilin, ettei vielä olisi munasarjoissa tapahtunut juuri mitään. Vuosi sitten ensimmäisellä yrityskierrolla kun ovulaatiotestiin ilmestyi plussa vasta kp 21.
Munanjohtimien aukiolotutkimus tehtiin sen kummempia ihmettelemättä. Olin ottanut sekä parasetamolia että ibuprofeenia edeltävästi. Ehkä hieman liioittelua, niin ajattelin jälkeenpäin. Se oli nopeasti ohi. Tuubat olivat hienosti auki, kuulemma hoitaja ei olisi helpommalla voinut päästä. Katetrin laitto tuntui karmeimmilta kuukautiskivuilta. Pelkäsin tutkimuksesta seuraavan hartiapistosta tai muuta jälkikipua, kun töihin oli vielä mentävä, mutta tutkimuksen jälkeen ei mitään tuntemuksia ollut. Kokonaisuudessaan tutkimus kesti ehkä kolme minuuttia, ja tässäkin arviossa saattaa olla mukana pieni aika-arviota vääristävä epämukavuuslisä.
Nyt jännätään. Tänään kp 11 ovulaatiotesti oli negatiivinen. Käskivät soittaa tuloksen joka päivä klinikalle. Töiden puolesta toivon, että inseminaatio osuisi perjantaille (kp 13). Tosin lääkäri epäili, että ehkä olisi tarpeen ultrata uudestaan kp 12, ellei testi ole silloin positiivinen. Kuulemma stressi voi jotenkin estää luteinisoivan hormonin konsentroitumisen virtsaan, jolloin plussa jäisi saamatta. Olisihan se inhottavaa, jos hyvä ovulaatio menisi hukkaan sen vuoksi!
Kuulostaa hyvältä! :)
VastaaPoista