Eilen heräsin neljän aikaan aamusta ja lähdin taittamaan matkaa lahjoittajan luo toiseen kaupunkiin. Ulpun oli jäätävä pakottavien aikataulujensa vuoksi pois, ja siltikin kaikille helpoin vaihtoehto toteuttaa inseminaatio oli tekemäni aamuinen retki. Pimeässä asemalle pyöräillessäni olin rauhallisen onnellinen. Polkupyörä kulki pehmeämin kuin koskaan, ja rusakot pomppivat lähes ainoana elämän merkkinä lisäkseni.
Sen jälkeen mikään ei ole tuntunut menneen hyvin. Läikytin jonkin verran siemennestettä, ja olin heti varma, että siihen meni mahdollisuudet. Pikkubeibi yli laidan, adjö! Sillä ei koskaan ollut mahdollisuutta. Tästä sain kuitenkin rauhoiteltua itseni. Eihän raskaaksi tulemiseen suurta satsia vaadita.
En ole onnistunut löytämään lh-huippua ovulaatiotesteillä tässä kierrossa lainkaan. Ehkä ovulaatiota ei ole tapahtunut lainkaan? Liuskatesteihin on tullut haaleita viivoja, mutta ei mitään, minkä voisi hyvällä tahdollakaan tulkita lh:n nousuksi. Oletetun ovulaatiopäivän lähestyessä testailin kaksi tai kolmekin kertaa päivässä. Eikä mitään. Siinä sitten itselleni tyypillisesti selvitin luteinisoivan hormonin viitearvot ovulaatiovaiheessa, ja selvitin että niinkin alhainen pitoisuus kuin 14 mIU/ml on vielä normaali ja mahdollisesti aiheuttaa munarakkulan puhkeamisen. Erittäin herkän liuskatestin reagointiraja on 20 mIU/ml. Hetkeksi huokaisin. Edelleen ajattelutavalleni uskollisena päätin kuitenkin, että aika pienellä todennäköisyydellä juuri minä kuulun tuohon ryhmään, joka jää viitearvojen rajan tuntumaan. Silkkaa todennäköisyyttä, peli menetetty! Tai entä jos vesijouppouteni onkin vain laimentanut näytteen...
Illalla kotona Ulpu olikin mustasukkainen. Tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Arvaamatta ennalta itsekään. Olihan tästä sovittu, ja päätetty toimia niin, että inseminaatio hoituu nyt mahdollisimman helposti. Yritin helpottaa ulkopuolisuuden tunnetta kertomalla tapahtumista. Jaa, ehkä toisen siemennesteen kuvailu ei autakaan, jos ulkopuolelle jäämisen kokemukseen on sekoittunut ripaus mustasukkaisuutta. Pahoitin mieleni. Itselläni olisi ollut tarve jauhaa asiaa läpi Ulpun kanssa, ja väsymys alkoi jo painaa aikaisen herätyksen jäljiltä. Päätin, että enää yksikään inseminaatio ei tapahdu ilman Ulpun läsnäoloa.
Tämä inseminaatio tapahtui siis aikaisin aamulla kiertopäivänä 16/29, eli laskennallisena ovulaatiopäivänä. Jos olisin tiennyt, ettei ovulaatiota löydy, olisin yrittänyt tähdätä ainakin edelliseen päivään. Näillä mennään! Vielä pari päivää testailen, josko ovulaatio olisikin myöhästynyt, kun huomenna olisi vielä logististen järjestelyjen suhteen mahdollisuus toiseen inseminaatioon. Vaikka tuskin.
Odotukset eivät ole kovin korkealla tämän kierron suhteen. Pessimisti ei pety, eiks je? Eipähän ole vaikea kaksiviikkonen edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti