Yöimetyksen lopetusta valmisteltiin siis arkiviikko. Puhuin Touholle asiasta, ja öisin imetin vain lyhyesti nojatuolissa.
Läjhtötilanteessa imetys takasi yöunien jatkumisen tyypillisesti klo 02, 04 ja joskus kuuden maissa toivoen, että nukuttaisiin vielä pieni hetki. Lisäksi Touho saattoi herätä myös iltayöstä, jolloin saattoi riittää pikainen pistäytyminen ja tutin tarjoaminen.
Maidoton yö numero 1
Koitti perjantai-ilta. Sanoin Touholle ja Ulpulle heipat ja lähdin töihin. Touho söi puurot. Iltahommat tehtiin perinteiseen tapaan, ja Ulpu peitteli Touhon omaan sänkyyn unille. Touhis nukahti totutusti hyvin itsekseen klo 19.30. Siitä se alkoi.
*22-23 maissa kuuluu kaksi kertaa huutelua ja Ulpu käy antamassa tutin suuhun. Unet jatkuvat.
*klo 01 Touho huutaa. Touho tahtoo maitoa. Ulpu pistäytyy huoneessa ja toivottaa hyvää yötä. Touho raivoaa ja pääsee syliin. Sylissä raivo yltyy infernaaliseksi rääkymiseksi ja potkimiseksi. 5 minuutin jälkeen Ulpu laskee huutavan raivopään takaisin sänkyyn. Pari pistäytymistä myöhemmin Touho on nukahtanut. Ja herää taas. Ja rauhoittuu. Ja huutaa taas. Ulpu pistäytyy huoneessa vielä muutaman kerran huudon yllyttyä. Välillä Touho raihoittuu itse.
*klo 02.15 Touho nukkuu rauhallisesti
*05.30 tulen töistä hiljaiseen kotiin. Syön ja pesen hampaat. Touho herää. Ulpu käy tarjoamassa tuttia, jonka Touho työntää pois. "Nyt on yö. Hyvää yötä." Minuutin-kahden päästä on taas hiljaista.
*07.30 herää iloinen lapsi. Lapsi ei ole iloinen, kun ei saa heti tissiä.
Maidoton yö numero 2
Touho menee nukkumaan tavalliseen tapaan puoli kahdeksan aikaan. Joskus aamuyöllä kuuluu itkua, joka ei rauhoitu itsekseen. Ulpu käy toivottamassa hyvää yötä. Parin minuutin päästä kaikki nukkuvat taas. Aamulla herätään seitsemän aikaan.
Siinäpä se
Viikkoa myöhemmin kasassa on hyvin nukuttuja öitä. Touhon luona on käyty pistäytymässä kerran yössä tai ei kertaakaan. Oliko tämä oikeasti näin helppoa? Nyt sitten jossitellaan, olisiko yöimetys pitänyt lopettaa aiemmin. Vai olikohan tämä ehkä juuri siksi niin helppoa, että aika oli oikea.
perjantai 20. syyskuuta 2019
torstai 12. syyskuuta 2019
Tissituska
Tänä viikonloppuna on kova paikka edessä. Touhotin lopettaa yötankkailut tissillä. Olisin ollut jo täysin valmis lopettamaan yöimetyksen kesällä 1v-syntymäpäivän tienoilla, mutta ei raaskittu silloin touhuun ryhtyä. Nyt arki on vakiintunut. Touho on käynyt omassa päiväkodissa kuukauden ajan kesäpäivystyksen jälkeen, eikä suuria muutoksia ole näköpiirissä. Ollaan odotettu vapaata viikonloppua, että jaksettaisiin huudot. Tänä viikonloppuna on oikea hetki. Tämän viikon ajan olen öisin imettänyt vain nojatuolissa eikä Touho ole päässyt meidän viereen maitohetkelle. Olen pyrkinyt ottamaan lapsen rinnalta ja laskemaan omaan sänkyyn heti, kun imussa on pienikin tauko. Imetyksiä on ollut 2 tai 3 yössä. Vain harvoin Touho on rauhoittunut nukkumaan muuten kuin rinnan kautta, ja aina vain Ulpun rauhoittelemana. Jännittää, mitä tästä tulee.
Tehtiin aluksi suunnitelma, että lähtisin pakoon hotelliin tisseineni ensimmäiseksi yöksi. Tuskin kuitenkaan saisin nukuttua rauhassa. Lopullinen ratkaisu onkin, että menen töihin yöksi klo 19-05. Mulla on onneksi paljon erilaisia työmahdollisuuksia, niin tämä tuntuu ihan hyvältä (ja ihan hirveältä) vaihtoehdolta. Varsinkin, kun saan rytmihäiriöitä valvotuista öistä enkä normaalisti tee yövuoroja lainkaan. Tässä kohtaa vain on varmaa etten kuitenkaan nuku pe-la yönä, joten otan sitten edes rahallista kompensaatiota kärsimyksestä. Sanoinko, että jännittää ihan tosi tosi paljon?
keskiviikko 19. kesäkuuta 2019
Äiti ja tissi
Ei olla koskaan osattu miettiä, millä nimillä haluttaisiin Touhon meitä kutsuvan. Mietittiin, että voitaisiin olla vain äitejä. Onhan meillä etunimet, mikäli äitiä täytyy tarkentaa lisämäärein. Pari viime päivää olen miettinyt asiaa uudelleen. Touhotin on sanonut ensimmäiset sanansa. Hän kutsuu Ulpua selvästi äidiksi, ja se on maailman suloisinta. Minä taas en ole vielä saanut kokea tuota onnellista "äithi" huokausta osakseni.
Mut hei, mä olen "tizzzi".
Miten teillä kutsutaan vanhempia? Päätittekö kutsumanimet etukäteen ja käytitte niitä alusta asti?
Mut hei, mä olen "tizzzi".
Miten teillä kutsutaan vanhempia? Päätittekö kutsumanimet etukäteen ja käytitte niitä alusta asti?
tiistai 9. huhtikuuta 2019
Vauhtiveikkonen
Touho täyttää tällä viikolla 9 kuukautta. Hän on todella vauhdikas, suorastaan villi. Motorinen kehitys on ollut huimaa. Viimeisen kuukauden Touhotin on noussut pystyyn ja muksahdellut nurin monta kertaa päivässä. Nyt seisoo jo hetken ilman tukea, mutta kolhuja tulee päivittäin. Touhotin vaatii myös jatkuvaa huomiota ja ehtii kaikkialle. Nukkuminen on hankalaa. Touho heräilee usein. Omaan huoneeseen siirtäminen vähän rauhoitti öitä. Touhua valitettavasti on yölläkin. Sängystä löytyy valittava touhottaja puoliunessa useamman kerran yössä. 1-2 kertaa kaipaa maitoa yön aikana. Touho on kova syömään ja ruokailee itse, paitsi iltapuuron saa syötettynä, vaikka olisi eri mieltä.
Touho on vauhdikas ja vitsikäs tyyppi. Hänellä on jo omia juttuja, joilla yrittää hauskuuttaa äitejä. Touho on sosiaalinen ja hakee kontaktia puistossa isompiin lapsiin. Kevätkelit on olleet pelastus mun jaksamiselleni, koska puistossa Touholle riittää tekemistä ja hän on tyytyväinen. Hän konttailee, tutkii hiekkaa, kiipeilee leikkitelineitä vasten, vaatii kävelytystä ja hihkuu toisille lapsille.
Ihan pian lähden töihin. Touho ja Ulpu jäävät kuukaudeksi kotiin. Sen jälkeen tulee suuri muutos, kun Touho menee hoitoon. Päiväkotipaikkaa olemme hakeneet vajaa 11 kuukautiselle Touhottimelle. Jännittää, mistä paikka saadaan, koska kaupungissa on todella huonosti päivähoitopaikkoja.
Touho on vauhdikas ja vitsikäs tyyppi. Hänellä on jo omia juttuja, joilla yrittää hauskuuttaa äitejä. Touho on sosiaalinen ja hakee kontaktia puistossa isompiin lapsiin. Kevätkelit on olleet pelastus mun jaksamiselleni, koska puistossa Touholle riittää tekemistä ja hän on tyytyväinen. Hän konttailee, tutkii hiekkaa, kiipeilee leikkitelineitä vasten, vaatii kävelytystä ja hihkuu toisille lapsille.
Ihan pian lähden töihin. Touho ja Ulpu jäävät kuukaudeksi kotiin. Sen jälkeen tulee suuri muutos, kun Touho menee hoitoon. Päiväkotipaikkaa olemme hakeneet vajaa 11 kuukautiselle Touhottimelle. Jännittää, mistä paikka saadaan, koska kaupungissa on todella huonosti päivähoitopaikkoja.
tiistai 15. tammikuuta 2019
Puolivuotias
Meillä asuu puolivuotias Touho. Touho on kehittynyt motorisesti huisin nopeasti ja pyörii jo joka suuntaan lattialla, peruuttaa ja vaivoin ryömii pienen matkan eteenpäinkin. 5kk neuvolassa saatiin "istutuslupa" eli terveydenhoitajankin mielestä Touho istuu kyllin tukevasti syöttötuoliin.
Syöttötuolissa Touho sormiruokailee äidinmaidon ollessa yhä ykkösravintoa. Jo hyvän aikaa pikkukaveri oli tavoitellut äitien ruokia, kunnes pari päivää ennen 5 kk ikää todettiin istumisasennon olevan suora ja koitettiin Touhoa syöttötuoliin istumaan. Ja siinä hän tönötti! Sylissä myös testailin asentoa pitämällä kiinni ainoastaan lantiosta, joilloin huomasin Touhon itse suoristavan asentonsa eikä selkäkään pyöristynyt. Ensimmäisiä sormiruokia olivat bataatti , parsakaali(hitti!) ja omena, joka tarjottiin maistelututista. Touhotin on todella innostunut syömisestä ja meinaa hermostua joka kerta, kun ei jaksa odottaa essun pukemista. Syöttämistä ollaan myös kokeiltu, mutta mielenkiinto säilyy noin kolmen lusikallisen ajan.
Nukkuminen ei mene ihan niin mallikkaasti... Touho nukahtaa omaan sänkyyn melko helposti otettuaan iltamaidot sohvalla. Viimeistään tunnin päästä kuuluu eka älinä makuuhuoneesta, ja alkuyön tyyppi heräilee tiheästi. Parin tunnin päästä mennään itsekin nukkumaan ja imetän vielä Touhoa. Läpi yön herätään noin kahden tunnin välein ja melkein joka kerta Touho tarvitsee maitoa. Ei tietenkään oikeasti tarvitse, vaan se on helpoin tie unien jatkamiseen. Muuten Touho nukkuu omassa sängyssään. Aamulla yleensä vähän ennen kuin Ulpu herää töihin jo levottomaksi käyvä vauva tulee vielä torkkumaan meidän sänkyyn. Ihan hassua, kuinka nukkuminen on mennyt tällaiseksi, kun ekat pari kuukautta nukuttiin vallan mainiosti.
Meillä on utelias ja iloinen pieni poikanen. Hän rakastaa syömisen lisäksi lattialla pyörimistä voimaillen sekä puupalikoita, mittalusikoita ja muovimukia. Touho on ihana ja höpsö.
Syöttötuolissa Touho sormiruokailee äidinmaidon ollessa yhä ykkösravintoa. Jo hyvän aikaa pikkukaveri oli tavoitellut äitien ruokia, kunnes pari päivää ennen 5 kk ikää todettiin istumisasennon olevan suora ja koitettiin Touhoa syöttötuoliin istumaan. Ja siinä hän tönötti! Sylissä myös testailin asentoa pitämällä kiinni ainoastaan lantiosta, joilloin huomasin Touhon itse suoristavan asentonsa eikä selkäkään pyöristynyt. Ensimmäisiä sormiruokia olivat bataatti , parsakaali(hitti!) ja omena, joka tarjottiin maistelututista. Touhotin on todella innostunut syömisestä ja meinaa hermostua joka kerta, kun ei jaksa odottaa essun pukemista. Syöttämistä ollaan myös kokeiltu, mutta mielenkiinto säilyy noin kolmen lusikallisen ajan.
Nukkuminen ei mene ihan niin mallikkaasti... Touho nukahtaa omaan sänkyyn melko helposti otettuaan iltamaidot sohvalla. Viimeistään tunnin päästä kuuluu eka älinä makuuhuoneesta, ja alkuyön tyyppi heräilee tiheästi. Parin tunnin päästä mennään itsekin nukkumaan ja imetän vielä Touhoa. Läpi yön herätään noin kahden tunnin välein ja melkein joka kerta Touho tarvitsee maitoa. Ei tietenkään oikeasti tarvitse, vaan se on helpoin tie unien jatkamiseen. Muuten Touho nukkuu omassa sängyssään. Aamulla yleensä vähän ennen kuin Ulpu herää töihin jo levottomaksi käyvä vauva tulee vielä torkkumaan meidän sänkyyn. Ihan hassua, kuinka nukkuminen on mennyt tällaiseksi, kun ekat pari kuukautta nukuttiin vallan mainiosti.
Meillä on utelias ja iloinen pieni poikanen. Hän rakastaa syömisen lisäksi lattialla pyörimistä voimaillen sekä puupalikoita, mittalusikoita ja muovimukia. Touho on ihana ja höpsö.
sunnuntai 2. joulukuuta 2018
Kestovaipat
Aiemmin mainitsin, että meillä on Touholla käytössä kestovaipat. Ja että olen hurahtanut vaippahommiin aivan täysin! Olen kuullut, että monelle tulee kuosihulluus ja pakko hamstrata vaippoja ihanissa väreissä ja kuoseissa. Minulla hulluus on kohdistunut täydellisen toimivan vaipan kehittelyyn. Ulpu seuraili yövaippatestailujani ja sanoi, että muistutan jotain hahmoa Twin Peaksistä, joka omisti elämänsä äänettömän verhokiskon kehittämiselle. Jaahas. No enpä muutakaan tee puolittain! Seuraa järjetön sepustus uudesta harrastuksestani, kestovaipoista.
Taskuvaipat
Mitkä vaipat meillä sitten toimii? Päivisin käytössä on vaippamalleista taskuvaipat. Taskuvaipan muodostaa vedenpitävä ulkopinta, joka on pul-laminoitua kangasta ja pissan läpipäästävä sisäpinta. Sisäpinta voi olla itsessään imevää, jolloin vaippa tuntuu takapuolta vasten märältä tai välikerros, jonka tehtävä on tuntua vauvaa vasten kuivalta. Suosikkini Touholle on polyestermokkapintaiset vaipat, jotka ovat jälkimmäistä tyyppiä. Olen kuullut sanottavan, että taskuvaipat eivät toimi kovin pienellä vauvalla. Meidän keskikokoisella kaverilla alettiin käyttää taskuja vähän ennen 1 kk ikää. Jalat kyllä Touholla pulskistuivat nopeaan.
Imut
Vaipan väliin täytetään itse sopivat imut. Niiden kanssa olen olen eniten säätänyt ja kokeillut. Monissa vaipoissa tulee mukana mikrokuituinen imu. Alkuun meillä oli mikrokuituisia imujakin käytössä. Vaippakehittelyn tuloksena olen todennut, että nämä imut eivät ime tarpeeksi muhkeuteensa nähden. Paras imusetti onkin mielestäni sellainen, jossa on päällä nopeasti imevänä puuvillaa (esim. harsoa palanen tai flanellia) ja alla enemmän mutta hitaammin imevää bambua tai bambu-hamppua.
Vaippavarasto
Lempivaippojani ovat Kiina-tuotantoa olevat Alva-merkkiset vaipat. Sinänsä harmi, koska mielelläni ostaisin Suomessa tai Euroopassa valmistettuja vaippoja. Malli kuitenkin istuu Touholle hyvin ja pitää vaatteet takuukuivina. Alvoja meillä on ehdottomasti eniten. Noh, Ulpu ei voi sietää nepparikiinnitteisiä vaippoja, joten lisäksi meillä on lähes yhtä paljon tarrakiinnitteisiä taskuvaippoja. Tarroilla kiinnitettäviä vaippoja on meillä monen merkkisiä; ainakin Pilvi, Muksut, Rhymetime ja muita yksittäisiä kappaleita. Monet näistä on löytynyt kirppareilta halvalla, koska ovat olleet joskus äitiyspakkauksissa.
Vaippoja hankittiin jo odotusaikana monenlaisia. Touholla toimimattomat vaipat olen myynyt tai antanut eteenpäin ja vastaavasti hyväksi todettuja etsinyt lisää tai ostanut uutenakin. Vaippoja on n. 35 kpl. Vähän vähemmälläkin pärjäisi. Nyt ei vaipat ole koskaan kaikki pyykissä, ja saan täyttää vaippoja valmiiksi kerralla vähintään päivän satsin.
Yövaipatus
Käytimme pitkään Muumi-kertakäyttövaippoja öisin. Muumit jäivät tavaksi ihan alkuajoilta, jolloin vauva kakkasi koko ajan. Entäs se yövaippahomma kestoilla? Parhaaksi on toistaiseksi osoittautunut sisätaskuvaippa, joka on itsessään imevää kangasta ja taskuun täytetään paaaaljon hidasta imua. Ihoa vasten on oltava kuivalta tuntuva kangas. Koko komeuden päälle asennetaan erillinen pul-kuorivaippa tai lanoliinitetut villahousut. 12 tunnin unet menee yhdellä vaipalla! Nyt vähän harmittaa, etten lähtenyt ratkomaan yövaipatusta aiemmin.
Pyykkäys
Likaiset vaipat laitamme tavalliseen kangaskassiin odottamaan pesua. Imut otetaan erikseen ja mahdolliset kakat huuhdellaan taskuvaipan pinnasta pikaisesti pönttöön. Joka toinen päivän vaipat pyörivät huuhtelun/esipesun ja 60 asteen pesun. Vaipat extraraikastaa sooda- ja kidesoodapesu tai pesu 90 asteessa toisinaan.
Hurahdus
Vaippahulluuteni asteesta kertoo se, että haaveilen vastasyntyneen vaipattamisesta. Vauvakuume ei ole nostanut päätään uudelleen. Nyt vain tietäisin tismalleen, kuinka vaipattaa rääpäle rimpulajalka tehokkasti ja toimivasti.
Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi, jos joku kaipaa kestovaippatukihenkilöä!
Taskuvaipat
Mitkä vaipat meillä sitten toimii? Päivisin käytössä on vaippamalleista taskuvaipat. Taskuvaipan muodostaa vedenpitävä ulkopinta, joka on pul-laminoitua kangasta ja pissan läpipäästävä sisäpinta. Sisäpinta voi olla itsessään imevää, jolloin vaippa tuntuu takapuolta vasten märältä tai välikerros, jonka tehtävä on tuntua vauvaa vasten kuivalta. Suosikkini Touholle on polyestermokkapintaiset vaipat, jotka ovat jälkimmäistä tyyppiä. Olen kuullut sanottavan, että taskuvaipat eivät toimi kovin pienellä vauvalla. Meidän keskikokoisella kaverilla alettiin käyttää taskuja vähän ennen 1 kk ikää. Jalat kyllä Touholla pulskistuivat nopeaan.
Imut
Vaipan väliin täytetään itse sopivat imut. Niiden kanssa olen olen eniten säätänyt ja kokeillut. Monissa vaipoissa tulee mukana mikrokuituinen imu. Alkuun meillä oli mikrokuituisia imujakin käytössä. Vaippakehittelyn tuloksena olen todennut, että nämä imut eivät ime tarpeeksi muhkeuteensa nähden. Paras imusetti onkin mielestäni sellainen, jossa on päällä nopeasti imevänä puuvillaa (esim. harsoa palanen tai flanellia) ja alla enemmän mutta hitaammin imevää bambua tai bambu-hamppua.
Vaippavarasto
Lempivaippojani ovat Kiina-tuotantoa olevat Alva-merkkiset vaipat. Sinänsä harmi, koska mielelläni ostaisin Suomessa tai Euroopassa valmistettuja vaippoja. Malli kuitenkin istuu Touholle hyvin ja pitää vaatteet takuukuivina. Alvoja meillä on ehdottomasti eniten. Noh, Ulpu ei voi sietää nepparikiinnitteisiä vaippoja, joten lisäksi meillä on lähes yhtä paljon tarrakiinnitteisiä taskuvaippoja. Tarroilla kiinnitettäviä vaippoja on meillä monen merkkisiä; ainakin Pilvi, Muksut, Rhymetime ja muita yksittäisiä kappaleita. Monet näistä on löytynyt kirppareilta halvalla, koska ovat olleet joskus äitiyspakkauksissa.
Vaippoja hankittiin jo odotusaikana monenlaisia. Touholla toimimattomat vaipat olen myynyt tai antanut eteenpäin ja vastaavasti hyväksi todettuja etsinyt lisää tai ostanut uutenakin. Vaippoja on n. 35 kpl. Vähän vähemmälläkin pärjäisi. Nyt ei vaipat ole koskaan kaikki pyykissä, ja saan täyttää vaippoja valmiiksi kerralla vähintään päivän satsin.
Yövaipatus
Käytimme pitkään Muumi-kertakäyttövaippoja öisin. Muumit jäivät tavaksi ihan alkuajoilta, jolloin vauva kakkasi koko ajan. Entäs se yövaippahomma kestoilla? Parhaaksi on toistaiseksi osoittautunut sisätaskuvaippa, joka on itsessään imevää kangasta ja taskuun täytetään paaaaljon hidasta imua. Ihoa vasten on oltava kuivalta tuntuva kangas. Koko komeuden päälle asennetaan erillinen pul-kuorivaippa tai lanoliinitetut villahousut. 12 tunnin unet menee yhdellä vaipalla! Nyt vähän harmittaa, etten lähtenyt ratkomaan yövaipatusta aiemmin.
Pyykkäys
Likaiset vaipat laitamme tavalliseen kangaskassiin odottamaan pesua. Imut otetaan erikseen ja mahdolliset kakat huuhdellaan taskuvaipan pinnasta pikaisesti pönttöön. Joka toinen päivän vaipat pyörivät huuhtelun/esipesun ja 60 asteen pesun. Vaipat extraraikastaa sooda- ja kidesoodapesu tai pesu 90 asteessa toisinaan.
Hurahdus
Vaippahulluuteni asteesta kertoo se, että haaveilen vastasyntyneen vaipattamisesta. Vauvakuume ei ole nostanut päätään uudelleen. Nyt vain tietäisin tismalleen, kuinka vaipattaa rääpäle rimpulajalka tehokkasti ja toimivasti.
Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi, jos joku kaipaa kestovaippatukihenkilöä!
tiistai 13. marraskuuta 2018
Synnytys osa 1
Kirjoittelin muistiin Touhon syntymän tapahtumia ennen kuin unohdan ja jaan ne tännekin. Tässä osa 1, eli mitä tapahtuikaan ennen kuin päästiin synnytyssaliin. Kakkaa ja muita eritteitä luvassa (seuraavassa osassa enemmän), eli älä lue, jos se on liikaa.
Kun raskausviikkoja tuli täyteen 38, tajusin että tyyppi saattaisi lähteä tulemaan mahan tälle puolelle milloin tahansa seuraavien neljän viikon aikana. Eräänä iltana väsyneenä mietin, että toivottavasti ei tänään. En jaksaisi. Kauhistutti mahdollisesti viikkojen epätietoisuus ja odotus.
Rv 38+5. Myöhään tiistai-iltana vatsassa kurahti ja väänsi. "Nyt kyllä tulee ripsa!" Huudahdin hienostuneeseen tapaani ja pomppasin vessaan. Vessasta huutelin, että vääntää pahoin. Ulpu kysyi, enhän nyt synnytä. "No en kai." ...paperiin päätyi vereslimaista vuotoa. Vatsaa väänsi taas. Tulin pois vessasta. Vatsaa kivisti uudelleen. Supistuksia! Nää on nyt niitä, mietin. Olin lukenut, että supistukset voivat alkaa ja loppua monta kertaa, joten suuntasimme nukkumaan. Minä makuuhuoneeseen kuorsaamaan ja Ulpu olohuoneeseen patjalle kuorsausta pakoon, jotta jaksaa lähteä töihin.
En nukkunut. Supistuksia tuli uudelleen ja uudelleen kipeinä. Latasin puhelimeen sovelluksen, joka laski supistusten välin ja keston. 3-6 minuutin välein supisti 30 sekunnista reiluun minuuttiin kerrallaan. Näin jatkui koko yön. Otin panadolia ja kävin kahdesti kuumassa suihkussa. Suihkussa sain vähän aisteille hämäystä, parasetamoli ei tehnyt kivuille tietenkään mitään.
Valvotun yön jälkeen olin aivan poikki ja kivuista selviäminen tuntui raskaalta. Lähdimme taksilla synnytyspäivystykseen, jossa otettiin käyrää supistuksista ja vauvan sykkeestä. Sisätutkimuksessa selvisi siinä vaiheessa lohduton totuus. Kohdunkaula oli hävinnyt ja auennut, mutta vasta n. 1,5 cm. Sain lämpöpussin mukaani ja lähdimme töpöttelemään sairaala-alueelle avautumisen edistymisen toivossa. Kahvion pöydässä meinasin oksentaa kivusta ja väsymyksestä. Sain Oxanest-injektion, jotta voisin levätä supistuksilta. Kätilö uumoili, että mikäli lääke ei lopettaisi supistuksia, johtaisivat supistukset synnytykseen. Lääke ei vienyt kipua pois, mutta helpotti sen verran, että torkahtelin supistusten välillä. Vaikutusta lääkkeellä oli vajaa kaksi tuntia.
Supistukset jatkuivat samalla intensiteetillä päivän. Iltavuoron hoitaja oli eri linjoilla kuin aamuinen, ja kertoi tylysti, että vauva voi tulla nyt tai kahden viikon päästä. Just. Pyysin päästä käyrille vielä ja supistusten välillä olikin jopa 10 minuuttia. Käytännössä hoitaja passitti meidät kotiin, vaikka minusta tuntui, että olisi parempi jäädä. Kotona en jaksaisi, enkä halunnut maksaa taksista, kun tunsin, että synnytys oli nurkan takana. Pettymystä nieleskellen ajoimme taksilla kotiin illalla kymmenen jälkeen. Supisteli kipeästi, mutta kohdunsuu oli avautunut vuorokauden supistelulla vasta kolmeen senttimetriin, joten kotona oltiin. Sellainen päivä.
Yritin syödä vähän ja kävin sohvalle makaamaan. Supistus iski paljon aikaisempaa kipeämpänä. Tähtiä vilisi silmissä, kun heijasin itseäni supistuksen läpi. Tuntui että nivuset ja munasarjat räjähtää. Seuraava samanlainen supistus tuli muutaman minuutin päästä. Ja taas.
Toinen supistusten yö kotona oli entistä hankalampi. Supistuksia tuli samalla tahdilla kuin edellisenä yönä. Viideltä herätin Ulpun ja sanoin, etten kestä enää. Väsymys oli jotain aivan järkyttävää ja keinot kestää kipua loppuneet. Kuudelta istuimme taas taksissa.
Päivä 2 synnytysvastaanotolla. Uusinta eilisestä. Oxanest auttaa taas sen verran, että saan vähän hengähtää. Kävellään. Avautumista ei edelleen nimeksikään, kunnes iltapäivällä saan päälleni sairaalan vaatteet ja avuksi kipuihin tens-laitteen. Juhuu, kätilö siis uskoo, että pian synnytetään! Tens tuntuu ärsyttävältä, mutta koitan löytää siitä oikeat taajuudet. Supistuksia on tullut yli puolitoista vuorokautta, kun siirrymme torstaina iltapäivällä synnytyssaliin.
Ulpu tirauttaa pienet itkut. Helpotuksesta vähän ja siitä, että nyt se tapahtuu oikeasti.
Kun raskausviikkoja tuli täyteen 38, tajusin että tyyppi saattaisi lähteä tulemaan mahan tälle puolelle milloin tahansa seuraavien neljän viikon aikana. Eräänä iltana väsyneenä mietin, että toivottavasti ei tänään. En jaksaisi. Kauhistutti mahdollisesti viikkojen epätietoisuus ja odotus.
Rv 38+5. Myöhään tiistai-iltana vatsassa kurahti ja väänsi. "Nyt kyllä tulee ripsa!" Huudahdin hienostuneeseen tapaani ja pomppasin vessaan. Vessasta huutelin, että vääntää pahoin. Ulpu kysyi, enhän nyt synnytä. "No en kai." ...paperiin päätyi vereslimaista vuotoa. Vatsaa väänsi taas. Tulin pois vessasta. Vatsaa kivisti uudelleen. Supistuksia! Nää on nyt niitä, mietin. Olin lukenut, että supistukset voivat alkaa ja loppua monta kertaa, joten suuntasimme nukkumaan. Minä makuuhuoneeseen kuorsaamaan ja Ulpu olohuoneeseen patjalle kuorsausta pakoon, jotta jaksaa lähteä töihin.
En nukkunut. Supistuksia tuli uudelleen ja uudelleen kipeinä. Latasin puhelimeen sovelluksen, joka laski supistusten välin ja keston. 3-6 minuutin välein supisti 30 sekunnista reiluun minuuttiin kerrallaan. Näin jatkui koko yön. Otin panadolia ja kävin kahdesti kuumassa suihkussa. Suihkussa sain vähän aisteille hämäystä, parasetamoli ei tehnyt kivuille tietenkään mitään.
Valvotun yön jälkeen olin aivan poikki ja kivuista selviäminen tuntui raskaalta. Lähdimme taksilla synnytyspäivystykseen, jossa otettiin käyrää supistuksista ja vauvan sykkeestä. Sisätutkimuksessa selvisi siinä vaiheessa lohduton totuus. Kohdunkaula oli hävinnyt ja auennut, mutta vasta n. 1,5 cm. Sain lämpöpussin mukaani ja lähdimme töpöttelemään sairaala-alueelle avautumisen edistymisen toivossa. Kahvion pöydässä meinasin oksentaa kivusta ja väsymyksestä. Sain Oxanest-injektion, jotta voisin levätä supistuksilta. Kätilö uumoili, että mikäli lääke ei lopettaisi supistuksia, johtaisivat supistukset synnytykseen. Lääke ei vienyt kipua pois, mutta helpotti sen verran, että torkahtelin supistusten välillä. Vaikutusta lääkkeellä oli vajaa kaksi tuntia.
Supistukset jatkuivat samalla intensiteetillä päivän. Iltavuoron hoitaja oli eri linjoilla kuin aamuinen, ja kertoi tylysti, että vauva voi tulla nyt tai kahden viikon päästä. Just. Pyysin päästä käyrille vielä ja supistusten välillä olikin jopa 10 minuuttia. Käytännössä hoitaja passitti meidät kotiin, vaikka minusta tuntui, että olisi parempi jäädä. Kotona en jaksaisi, enkä halunnut maksaa taksista, kun tunsin, että synnytys oli nurkan takana. Pettymystä nieleskellen ajoimme taksilla kotiin illalla kymmenen jälkeen. Supisteli kipeästi, mutta kohdunsuu oli avautunut vuorokauden supistelulla vasta kolmeen senttimetriin, joten kotona oltiin. Sellainen päivä.
Yritin syödä vähän ja kävin sohvalle makaamaan. Supistus iski paljon aikaisempaa kipeämpänä. Tähtiä vilisi silmissä, kun heijasin itseäni supistuksen läpi. Tuntui että nivuset ja munasarjat räjähtää. Seuraava samanlainen supistus tuli muutaman minuutin päästä. Ja taas.
Toinen supistusten yö kotona oli entistä hankalampi. Supistuksia tuli samalla tahdilla kuin edellisenä yönä. Viideltä herätin Ulpun ja sanoin, etten kestä enää. Väsymys oli jotain aivan järkyttävää ja keinot kestää kipua loppuneet. Kuudelta istuimme taas taksissa.
Päivä 2 synnytysvastaanotolla. Uusinta eilisestä. Oxanest auttaa taas sen verran, että saan vähän hengähtää. Kävellään. Avautumista ei edelleen nimeksikään, kunnes iltapäivällä saan päälleni sairaalan vaatteet ja avuksi kipuihin tens-laitteen. Juhuu, kätilö siis uskoo, että pian synnytetään! Tens tuntuu ärsyttävältä, mutta koitan löytää siitä oikeat taajuudet. Supistuksia on tullut yli puolitoista vuorokautta, kun siirrymme torstaina iltapäivällä synnytyssaliin.
Ulpu tirauttaa pienet itkut. Helpotuksesta vähän ja siitä, että nyt se tapahtuu oikeasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)