lauantai 3. kesäkuuta 2017

Eka kerta

Eka kerta, nimittäin klinikalla. Käytiin samalla kerralla lääkärin luona ja psykologilla lahjasoluneuvonnassa. Lääkärillää todettiin, että päällisin puolin kaikki näyttää oikein hyvältä. Normaalin muotoinen kohtu, aktiivisen näköinen munasarja, ja toisessa munasarjassa pullisteli n. 2 sentin munarakkula eli juuri muuta siitä puolesta ei nähty. Myöhemmin samana päivänä uskon tunteneeni ovulaation, kuten useimmiten tunnenkin. Kierto on hieman epäsäännöllinen, mutta tulee aina normaalin rajoissa ja ovulaation olen aina saanut testeillä kiinni. Selvää siis on, että inseminaatiolla lähdetään yrittämään ja luonnolliseen kiertoon. Odottelemaan joudutaan yritystä elokuun lopulle, sillä nyt tulisi liian kiire heti seuraavaan kiertoon ja sitten on klinikan kesätauko. Lisäksi luonnolliseen kiertoon inseminaatiota tehtäessä voi kiertoja menna ohi, jos ovulaatio ajoittuu viikonloppuun. Eipä se haittaa, mieli on oikein rauhallinen kun on etenemissuunnitelma. Nyt on sitten hyvää aikaa käydä verikokeissa ja papa-kokeessa. Lähimmässä labrassa ajattelin molemmissa käydä. Verikoelähetteessä oli kilpirauhasarvot ja AMH, joka kertoo munasarjojen tilanteesta. Papa-koe oli lähinnä suositus, mutta haluan siinä käydä. Vähän suututtaa, että omassa kunnassa papa-seulonnat tehdään ensimmäisen kerran 30-vuotiaana, kun toisissa kunnissa kutsutaan seulassa jo 25-vuotiaat. Itse jään siihen väliin ikäni puolesta. Klinikalla papa maksaisi 40 euroa, ilman lähetettä lähimmässä laboratoriossa 39 euroa. Voisin tietysti varata ajan omalääkärille ja pyytää lähetteen, niin säästäisin n. 20 euroa tk-käyntimaksun jälkeen. En jaksa. Varasin lähilabraan ajan.

Psykologilla käynti oli todella hyvä kokemus ja auttoi meitä pariskuntana kommunikoimaan paremmin lapsen hankkimiseen liittyvistä toiveista ja peloista. Itse lahjasoluneuvontaa oli puolentoista tunnin käynnistä maksimissaan 15 minuuttia. Minusta oli todella hienoa, että psykologikäynnillä voitiin keskittyä siihen, mikä meille on tärkeintä ja auttaa meitä, eikä menty sitä neuvontasettiä vakiokaavalla. Kuitenkin naisparina on se etu, ettei ole lähtökohtaisesti mahdollistakaan salata lapselta tai lähipiiriltä lapsen geenien alkuperää. Tällaiseen keskusteluun ei siis tarvinnut sen syvemmin lähteä. Psykologi kertoi, että luovuttajat käyvät läpi terveyskyselyn ja keskustelun psykologin kanssa. Keskustelussa varmistutaan mm. siitä että lahjoittajat tietävät mahdollisten sukusoluista syntyneiden lasten voivan ottaa yhteyttä 18-vuotta täytettyään. Psykologin mukaan luovuttajat ovat valmiita vastaamaan mahdollisiin lapsen kysymyksiin alkuperästään, mikäli niitä aikanaan nousee. Minulle tämä kuulostaa tärkeältä, koska uskon että haluaisin tietää geneettisestä taustastani jotain, jos olisin itse saanut alkuni lahjoitetuilla sukusoluilla, ja sukusolujen lahjoittaja olisi mahdollista selvittää. Kotimaista luovuttajaa ollaan ajateltu tämänkin takia, että lapsella on parempi mahdollisuus selvittää joskus luovuttaja niin halutessaan. Kotimaisia soluja on kuulemma myös hyvin saatavilla tällä hetkellä.

Hyvillä mielin palataan elokuussa klinikalle ja päästään etenemään. Sitä ennen on ihana kesä edessä! Rakastan aurinkoa. Rakastan mun työtä. Rakastan Ulpua. Rakastan kaikkia kivoja blogityyppejä, jotka jakavat omaa matkaansa lapsiprojektissa.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Alkoi jännittää

Ihan pian on ensimmäinen käynti klinikalle. Samalla kerralle varattiin lääkärikäynti ja psykologin aika. Mua jännittää! Vielä ei ole varmuutta, milloin oltaisiin valmiita tekemään ensimmäinen hoito, mutta pelkkä mahdollisuus siihen on kutkuttava. Kummaa, kun tällaista tunnetta ei ollut silloin kun koti-inseminaatioilla yritettiin. Ehkä se kliininen lisä tuo tämän jänityksen. Hui hoi, melkein pelottaa. On jotenkin sellainen pelko, että siellä tuomittaisiin epäkelvoksi vanhemmaksi. En edes tiedä, miksi. Olen kyllä lukenut, että muillakin on ollut samanlaisia pelkoja. Eihän vanhemmuustaitoja voi ennustaa ennen kuin on vanhempi. Ja siltikin jossain sisuksissa pieni ilkeä peikko sanoo, ettei kai nyt kukaan lääkäri halua olla osallinen tähän soppaan. Ja varmasti haluaa! Katsotaan käynnin jälkeen.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidit ja lapset

Mulla ei ole lasta, mutta äiti mulla on. Äiti, jonka vuoksi olen elänyt traumaattisen lapsuuden (eikä se lapsuuteen loppunut). Äiti, jonka puolesta yhä pelkään. Äiti, jonka olemassaolo ahdistaa ja yhtä paljon ahdistaa se, että äiti ei aina halua olla olemassa. Pelottaa, että äitinä tulen muistuttamaan omaa äitiäni yhtään millään tavalla. Pelottaa, ettei musta ikinä tule äitiä.

Tämä on ollut vaikea sunnuntai.

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Hyvä, että on lapsettomien päivä, jolloin tuodaan esiin se, mitä lapsettomuus on ja miltä se tuntuu. Koen kuitenkin aina äitienpäivää edeltävän päivän ajankohtana ärsyttävän provokatiivisena. Itse olen loputtoman katkera siitä, että mulla ei ole ihanaa äitiä, jolle viedä kukkia tai kakkua. Lisäksi koen katkeruutta siitä, että mulla ei ole lapsia ja monilla muilla on noin vain hups. Silti en pääse siitä ajatuksesta, että lapsettomien lauantain ajankohta olisi päätetty, jotta syyllistettäisiin täysin sydämin äitienpäivää juhlivia. Ikään kuin jonkun ajatuksen pitäisi sitä ihmisten riemua himmentää. Enää voitaisiin vain lisätä huomiseksi äidittömien maanantai, ettei kukaan vahingossakaan muistelisi huomenna mukavaa äidin tai lasten kanssa vietettyä juhlaa ilman pistoa sydämessään.

Katkeruuteni näkyy ja kuuluu tänään. Pahoitan ehkä jonkun mielen. Tänään kaikki ovat typeriä; lapsettomat ja lapselliset, äidit ja lapset ja äidittömät lapset. Tämä on ollut vaikea sunnuntai. 

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Tein sen sen tein

Varasin ajan ensikäynnille klinikalle. Tosin vasta kuukauden päähän eikä siitäkään ole varmuutta, että saan/saadaan työt järjestettyä hyvin. Ajattelin kuitenkin, että sitten kun inseminaatio klinikalla on ajankohtainen, niin siitä tulee säätämistä töihin sitten joka tapauksessa. Tällä ensikäynnillä taas ei ole samalla tavalla kiirettä eikä niin väliä, että päivä on juuri tietty, niin enpä nyt ala muokkaamaan työkalenteriani sen mukaan, kun ei pakko ole. Miten muuten, onko hyödyllistä varata ensikäynti lääkärille johonkin tiettyyn kohtaan kiertoa? Varasin sen nyt vähän ennen oletettua ovulaatiota, koska ajattelin, että siinä joka tapauksessa ultratessa nähtäisiin sitten toivottavasti hienosti munasoluja kasvatteleva munasarja. :D Te, joilla on kokemusta, onko tässä mitään järkeä vai olisiko joku muu ajankohta ollut hyödyllinen tai muuten perusteltu?

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Päivätyö ja klinikkahoidot

Miten ihmeessä pääsee klinikalle hoitoihin, kun on juuri aloittanut uudessa 8-16 päivätyössä!?

Tein mielestäni hyvän ja rohkean päätöksen, ja otinkin vastaan toisen, paremmin osaamistani ja koulutustani vastaavan työn. Kyseessä on lyhyempi sijaisuus, mutta voi kuinka onnellinen olen mieluisasta työstä, jossa koen saavani haastaa itseäni ja oppia juuri niitä asioita, joita haluan! Tuntuu, että urani on menossa oikeaan suuntaan.

Haasteita perheprojektiin tämä työ tuo mukanaan. Miten olette päivätyöläiset saaneet järjestettyä klinikalla käynnit, kun hoidot ovat olleet ajankohtaiset? Nyt tuntuu vaikealta saada edes ensi käyntiä varatuksi, kun on kova tarve näyttää osaavansa ja olevansa rautainen ammattilainen. Voi pöh. Haluanko nyt vaan liikaa asioita samaan aikaan?

torstai 6. huhtikuuta 2017

Jatketaankos

Ollaan Ulpun kanssa käyty sen verran keskustelua, että päätöksiäkin on syntynyt. Nimittäin sellainen päätös, että meidän lapsenhankinta jatkuu klinikalla, klinikan luovutettuja siittiöitä käyttäen. Todella oltaisiin toivottu, että lapsi olisi saanut alkunsa jo viime syksyn aikana tutun luovuttajan kanssa. Näin jälkeenpäin uskalletaan molemmat sanoa, että yrittäminen oman luovuttajan kanssa oli suuren suuri stressi. Sitä se on varmasti klinikallakin, mutta säästytään siltä huolelta, kuinka saadaan sovitettua kolmen ihmisen aikataulut yksiin. Säästytään vähintään puoli päivää vievältä matkaamiselta. Säästytään monelta epävarmuustekijältä. Toivon, että piinapäivät on erilaiset, kun on ainakin varma tieto siitä, että raskautumisen edellytykset ovat kunnossa. Ovulaatio tapahtuu ja hyviä siittiöitä on matkaamassa samoilla nurkilla.


Taloudellinen puoli on sitten toinen juttu. Totuus on, ettei rahaa oikeastaan olisi. Kituuttamiseksi menee eläminen eikä ehkä mahdollisuutta ole ihan joka kiertoon yrittää. Meistä kuitenkin toinen opiskelee ja kummankaan ammatissa ei palkoilla juhlita. Säästöjäkään ei ole, koska aloitan vasta ensimmäisessä täysipäiväisessä työssä valmistumisen jälkeen. (joo, ikuisuusopiskelijat täällä hei!)
Hoitojen aloittamista en haluaisi viivyttää, koska kuka tietää, jos raskautumisessa onkin ongelmia tai raskautumista vaikeuttavia tekijöitä ilmaantuisi piankin. Blogeja kolunneena olen tajunnut, ettei raskaaksi tuleminen todellakaan ole itsestäänselvyys. Olkoonkin että 28-vuotiaana olen vielä suhteellisen nuori. Ei tästä silti pikä matka ole kolmeen kymppiin, jolloin hedelmällisyys tutkitusti alkaa laskea nopeammin, varsinkaan jos raskaaksi tuleminen kestää.


Vielä yksi asia. Ensimmäisen kerran tunsin katkeruutta kuullessani koulukaverin odotusuutisesta. En pidä siitä tunteesta.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Terveisiä tauolta

Elämä rullaa mukavasti eteenpäin. Tehtiin päätös muuttaa 60 neliöiseen kaksioon, vaikka vauva on haaveissa. Kyllä tänne vauva sopii, ne vaan kasvaa nopiaan. Meidän asunto on ihana, ja tuntuu jo aivan kodilta parin viikon jälkeen. Sijainti on keskeisempi ja siitä nautitaan molemmat. Kulkeminen töihin ja kouluun on meillä molemmilla Ulpun kanssa helpottunut. Sain työpaikan, jossa on tarjolla töitä täysiaikaisesti näillä näkymin reilusti yli vuodeksi. Kyseessä on äitiysloman sijaisuus ja siihen lomailevan mamman lomat päälle. Pääsisinpä itsekin vielä joskus äitiyslomailemaan. Vakaat tulot kyllä auttaa projektissa eteenpäin! Mulla olisi jo hirveä hinku ottaa klinikalle yhteyttä. Toisaalta olisin mieluusti jatkamassa yritystä oman tutun luovuttajan kanssa. Vauvakuume on taas heräillyt toden teolla... Taisihan se tässä kaksi kuukautta pysyä aisoissa...