Uuteen vuoteen lähdetään yrittämään vauvaa rennommalla meiningillä. Syksy on mennyt harjoitellessa. Mulla on sellainen olo, että olen nyt oppinut kroppani kiemurat jokseenkin hyvin ja voin oikeasti luottaa siihen, että kroppani tekee, mitä sen kuuluukin. Jospa nyt inssien ajoittaminen onnistuisi pienemmällä stressillä. Jos raskaus ei pian ala koti-inseminatioilla, on seuraava askel klinikka, mutta sen aika on vasta loppuvuoden puolella. Pieni tauko on varmasti tervetullut, kunhan nyt vielä kierto tai pari yritetään. Ihan muutaman päivän sisään olisi taas inseminaatio käsillä!
Uusi vuosi alkoi meillä lopun väsyneenä asuintalomme rauhattomuuteen ja ympäristön häiriöihin. Meno on ollut villiä jo jonkin aikaa ja kerrostaloomme onkin hankittu vartiointiliike tuomaan turvaa. Tähän päälle ylläkerran naapurin vahva kanta-askellus ja jokaöinen steppailu, joka on syönyt hermoja jo vuoden päivät, niin johan alkoi ajatus muutosta olla valmis. Haikea on mieli silti, koska asuntoon olemme olleet tyytyväisiä. Talo ja asuinalue ovat myös olleet mieluisia viime aikoihin saakka.
Mahdollisen vauvan tulon suhteen meillä on ollut ajatus, että tässä asunnossa mahduttaisiin ainakin vauva-aika elämään. Mutta millaiseen asuntoon muuttaisimme, jos päätämme muuttaa piankin? Kuinka paljon tilaa lapsi tarvitsee? Meidän kanssahan lapsi tulee tilan jakamaan. Minkä ikäisenä oma huone tulee kysymykseen? Voisiko pienen lapsen nukkumasopin sijoittaa tarvittaessa esimerkiksi olohuoneen nurkkaan, jos eri huoneissa nukkuminen tuntuisi meillle oikealta vaihtoehdolta? Suuri kysymys on tietysti myös se, tuleeko meille lasta, ja milloin tulee, jos on tullakseen.
Meitä sykähdyttävältä alueelta olisi nyt vuokrakaksioita tarjolla hyvin. Yhtä asuntoa käytiin jo katsomassa, ja muutto alkoi tuntua lähitulevaisuuden projektilta. Monta asiaa on mietittävänä ja järjesteltävänä. Yksi pähkinöistä on, kuinka kauan kaksi naista ja lapsi sopivat elämään tilavassa (n. 60 m*2) kaksiossa. Juurikaan nykyistä suurempi asunto ei nyt tunnu vaihtoehdolta, kun tulevaisuuden kuviot ovat arvaamattomat useallakin elämän osa-alueella. Olisi mahtavaa kuulla ajatuksia ja kokemuksia tilan tarpeesta.
Onnea vuoteen 2017 lukijoille! Kiitos blogiyhteisöstä, johon olen päässyt ihanasti mukaan jo lyhyessä ajassa. Olette huipputyyppejä!
Meilläkin on 67neliöinen rivarikaksio (omistus) ja valitettavasti koko taloyhtiö meni yht'äkkiä remonttiin ja saatiin n.60tonnia lisämaksettavaa ja haaveet omakotitalosta saivat jäädä taakse useammaksi vuodeksi. Sopu sijaa antaa, jos lapsi joskus vielä toivottavasti syliin asti saadaan :)
VastaaPoistaPaljon onnea teille tälle vuodelle!
Ystäväni kerran sanoi 47m2 kaksiossaan; "Ei vauva ole iso, vain puoli metriä. Se mahtuu vaikka tähän tuolille." Noh, helposti vauvan mukana tulee kaikenlaista muutakin, mut hankinnat voi suhteuttaa. Meillä esim erillistä hoitopöytää ei hankittu vaan tehtävää toimittaa kylppärin kuivurin päällä oleva taso lokerikkoineen. Asuntona kyllä on 80m2 kolmio, mut toisesta makuuhuoneesta tällä hetkellä ole vauvan näkökulmasta mitään hyötyä. Se on työ/kirjastohuone, joten hänen tavaransa limittyy muulle akselille.
VastaaPoistaEikä :D Ihan mahtavasti sanottu! Yritän muistaa, että vauvat kasvavat metrin mittaan vasta parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Inhoan myös kaikkea turhan sälän hankkimista ja säilyttämistä omien tavaroiden suhteen, niin luulen että kohtuudessa osataan pysyä vauvan tarvikkeita hankkiessa, jos joskus sinne päästään. Vaikka eihän sitä tiedä, mikä pesänrakennusvimma vielä yllättää...
Poista